Sano savolaene.
Syys on koittanut myös tälle anopille. Kesä meni siinä ja siinä, oli muutama lämminkin päivä. Ja pienet kasvannaiseni onnistuivat mukavasti.
Kylvöksistä vastannut siippani sai melkein kaksi kehäkukkaa kukkimaan. Loput odottelevat tuolla onnettomassa muovihuoneessa. Edelleen.
Klassiset pavut ja yrtit onnistuivat kuin onnistuivatkin mainiosti. Papuja tuli lisukkeeksi juuri parahultaisesti. Melkein kaikki on jo syöty. Salvialla höystettynä. Minttua on järjettömiä määriä. Sitä olen paiskonut sinne tänne tontillemme. Ehkä vikatikki, mutta en raaski hävittääkään. Lipstikka kasvoi parimetriseksi, saksankirveli varjosti hengiltä pari muuta yrttiä ja silopersilja kukki. Jep. Chilit tuottavat kivasti satoa, jos ne vielä joskus sattuvat kypsymään. Hmmm. Kesäkurpitsaa tuli ihanan paljon. Vielä on penkissä pikkuisia, gratinoitaviksi mainiosti sopivia potikoita. Ja yksi kurpitsan mollero. Täytyypä tehdä piiras ja hilloa, niille, jotka voivat moisia herkkuja syödä. Itselleni kypsennän sitä pannulla voissa.
No, enivei, tässä on kaamos ja talvi edessä. Menen tekemään vähän lisää takkapuita. Toivottavasti talven aikana jaksan ja muistan suunnitella uusia kujeita ja muistella vanhoja.
