Olen ollut melko yksikätinen ja -totinen viimeaikoina. Pyhästi lupasin itselleni pitää huolta myös tästä tekeleestäni. Paskan latinki, en muistanut koko puutarhablogiani. Ei sinällään haitta, koska minulla ei varsinaista puutarhaakaan ole. Eikä ole muuten kahta kättäkään tällä(kään) hetkellä. Kun meni tohtor puukottamaan minua ranteeseen. Kiva tyttöihminen oli se lääkäri.
Tällä hetkellä tulollaan ei ole kuin kesäkurpitsaa ja mansikkaa, maa-artisokkaa ja jotain muuta pientä. Papuja! Niitä ei saa unohtaa, kun mikään, tuoreita herneitä lukuunottamatta, ei ole niin helppo eväs, kuin pavut! Kiehuvaan veteen tai voisulaan vaan ja käännellään, jo kohta ovat suun mukaisia.
Koristekasviosastolla rulaa kanna. Sain naapurista laatikollisen mukuloita ja niitä olikin yllättäviä määriä, osa lähti suvulle hoitoon. Kattelepa TÄSTÄ, millainen kasvannainen on kanna! Olen aina pitänyt sitä vaikeana kasvina. Katsomma nyt...Odotan jännityksellä ja heittelen lannoitusta vähän niinkuin mututuntumalla. Mutta niinhän minä teen melkein kaikkien kasviksien kanssa.
Maustemaassa ei tällä hetkellä ole kuin kituva timjami, talvehtinut rakuuna, muutamia puskia kiinanruoho- ja tavallista ruohosipulia, sipulia, HELVETILLISET saksankirveli ja lipstikka, sekä kaikki paikat täyttävä minttu. Minttutee onkin ollut kova sana. Ja helppotekoinen. Helposti myös kovaa teetä.
Vettä joutuu kantamaan niin, että tuo miespuolinen lupasi viritellä puutarhaletkuverkoston. Hyppysellä ei paljon kannuja kanniskella kannoille eikä kannoillekaan. Vietävän vietävä, tietenkin puutarhakauden aloitus persielleen. Mutta eiköhän tämä tästä taas kirkastu.
