Kur pitsa kur.

Tulkitkaa tuo nyt ihan miten lystäätte. Ja tehän lystiksenne lystäätte.


Tässä tulee blogin kurpitsapäivitys:
minulla on tolkuton määrä kurpitsaa, niin kesä-, talvi- kuin myskikurpitsaakin. Vedenkanto niille on loppumaton suo. Siinä porskutan pari-kolme kertaa päivässä. Nuo kun ovat saamarin juoppoa porukkaa. Tästä kärpäspaviljongistani tarkkaillen niitä ei oikeastaan näy. Paitsi, jos lengottaa ruotoaan vähän oikealle ja peilaa läppärin ruudun kautta vasemman olkapään yli taka- ööö- vasemmalle. Siellä kiemurtelevat!

Huolestuin jo, että onko talvikurpitsani maho, kun ei näy pallokukkia (siis niitä emikukkasia) ukkokukat vaan torhottaa, minkä ehtivät. Yksi kesäkurpitsa tappoi kaikki lapsensa, ennen kuin älysin, että ne kuoli janoon Vettä, vettä! Ja leikkelin myös joitakin lehitä niistä pois. Varjostuksen takia. Siis kesäkurpitsa varjostaa aika tavalla.

Tomaateille tein muuten saman. Ja hokasin siinä leikellessäni, että kattos vaan, toinen onkin piffimallin tompsku. Toinen tavallinen. Latvaverso oli pakko nypertää poikki, ennen kuin se kasvaa kyökin akkunasta sisälle. Toisaalta olisi kätevää viillellä tomaattia leivälle suoraan ikkunasta kurkkaavasta tertusta. Mutten jaksa kantaa vettä niin helevetisti. 

Nyt onkin suunnitteilla "kastelujärjestelmä" että saisi automaatille tämän jumalattoman veden roudaamisen. Se vaatinee tonne talon toisellekin nurkalle säiliön. 

Mutta mikäs tässä on ollessa.

Viisas konstit keksii.

Olen ollut melko yksikätinen ja -totinen viimeaikoina. Pyhästi lupasin itselleni pitää huolta myös tästä tekeleestäni. Paskan latinki, en muistanut koko puutarhablogiani. Ei sinällään haitta, koska minulla ei varsinaista puutarhaakaan ole. Eikä ole muuten kahta kättäkään tällä(kään) hetkellä. Kun meni tohtor puukottamaan minua ranteeseen. Kiva tyttöihminen oli se lääkäri.

Tällä hetkellä tulollaan ei ole kuin kesäkurpitsaa ja mansikkaa, maa-artisokkaa ja jotain muuta pientä. Papuja! Niitä ei saa unohtaa, kun mikään, tuoreita herneitä lukuunottamatta, ei ole niin helppo eväs, kuin pavut! Kiehuvaan veteen tai voisulaan vaan ja käännellään, jo kohta ovat suun mukaisia.

Koristekasviosastolla rulaa kanna. Sain naapurista laatikollisen mukuloita ja niitä olikin yllättäviä määriä, osa lähti suvulle hoitoon. Kattelepa TÄSTÄ, millainen kasvannainen on kanna! Olen aina pitänyt sitä vaikeana kasvina. Katsomma nyt...Odotan jännityksellä ja heittelen lannoitusta vähän niinkuin mututuntumalla. Mutta niinhän minä teen melkein kaikkien kasviksien kanssa.

Maustemaassa ei tällä hetkellä ole kuin kituva timjami, talvehtinut rakuuna, muutamia puskia kiinanruoho- ja tavallista ruohosipulia, sipulia, HELVETILLISET saksankirveli ja lipstikka, sekä kaikki paikat täyttävä minttu. Minttutee onkin ollut kova sana. Ja helppotekoinen. Helposti myös kovaa teetä.

Vettä joutuu kantamaan niin, että tuo miespuolinen lupasi viritellä puutarhaletkuverkoston. Hyppysellä ei paljon kannuja kanniskella kannoille eikä kannoillekaan. Vietävän vietävä, tietenkin puutarhakauden aloitus persielleen. Mutta eiköhän tämä tästä taas kirkastu.

Jyrsijät, perkeleet.

Ensialkuun on todettava, että olen menettänyt viidenneksen lukijoistani. Kiitos ja anteeksi. YÄÄÄÄÄÄ....

Toisekseen, rotan- ja hiirenloukkuja viritellään. Hyvä, ettei napsahtanut äsken peukaloon. Omaan.
Ovat jyrsijät syöneet papujen ja auringonkukkien alut ihan tykkänään. Taidan sittenkin muovittaa ne. Siis ne idätysastiat. En hiiriä yms. Tai jos saan hengiltä, voisihan tolkuttoman elukan valaa vaikka akryyliin. Ilskottava ajatus on se. Siinä viaton eläinparka mätänisi hissukseen siinä akryylikappaleen sisikunnassa, ihan näkösällä. Ei kiitosta vaan. Ei.

Teimme myös uuden kasvilavan. Löytyi orpo lavakaulus. Se levitettiin nurtsille. Pohjalle paksusti sanomalehteä, että saadaan syksymmällä penkistä uutisia. Päälle multaa, ensin savista peltomultaa, sen päälle kompostoitunutta kompostimultaa ja pintasilaus tehdään kaupanmullalla. Sitten vaan joskus kurpitsaa siihen, kesäsellaista, ja eikun syömään. Aikanaan.

Nyt pitää mennä istutukset kastelemaan. Tosin istutuksen jälkeisessä kastelussa piti asentaa sipulit uudelleen takaisin penkkiin, kun kelluivat iloisesti veden pinnalla. Olisi kannattanut kastella se multa ekana. Mutta olisi ollut turhan helppo nakki semmoinen.

Vedenkannon S/M -kisat

Tässä viimeaikaisten tapahtumien valossa, on vedenkannosta tullut todellinen masokismin multihuipentuma. Se on kertakaikkinen Via Dolivo, eikun Dolorin, äh, enivei. Kannut painavat nyt tonnin kappale, jos ennenkin viikkoa 29, heinäkuussa 2011. Nokkosvedessä uimaroi erinäistä pienelämää, sifonilla ja ilman. Sekä lannoite ei meinaa liueta, kuten purkki lupaa. Jonnekin pitäisi valittaa, mutta minne.

Tosiaan, viime viikolla vietin jokusen päivän eräässä lasaretissa, ja kukkiset, hetelmät, viuhannekset ja muukin kärsi poissaolessani pikkuisia vaurioita. Hontelo lopetti kukintansa jo ennen sairaalareissua. Kehäkukkaa ei varmaan taida saada kukkimaan kuin kehätiellä ja papupelto leviää puutarhakalulaatikon kannelle. Salkopapu näyttää päättäneen lopulliseksi päämääräkseen etelänpuoleisen katonlipan. Vaikka itse kasvi kasvaa ämpärissä! Juurille ei juuri tilaa, niin kasvetaan sitten ylöspäin. Kurpitsassa on pikkuisia palluroita versoissa siellä täällä, hedelmöitin juuri kaksi. Ai, mitenkö? No, poikakukka, se palluraton (tässä tapauksessa) irti varresta, kuoritaan heteiden ympäriltä kukka pois, ja toimitetaan yhdyntä, kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Kasvikunnan, ja siis kukkaset keskenään. Keräillään vähän poikakukkia, tehdään frittitaikina, kärväytetään öljyä. Kerrotaan palokunnalle, että väärä hälyytys. Syödään friteeratut kukkaset pois kuleksimasta, ennen kuin rapea päällinen sitkistyy. Toki kannattaa tarkistaa, ettei kukkiin jää koppiaisia tai mehtäluteita....

Yksi tomaattisaaveistani yritti lentää. Ja kamikazehan siitä tuli. Henkiin jäänyt itsemurhalentäjä on nyt aidan vieressä nojallaan, että voisi kiipeillä seinille. Yksi oksa menetettiin, mutta muut voivat mainiosti. Saatan jopa saada satoa! Pikkutomaatitkin voivat mainiosti. Sitä en arvannut, kuinka paljon tomaattikin tarvitsee lannoitusta! Huonostiliukenevalla lannoitteella (huom. luonnonmukaisella lannoitteella!!) lannoitan niitä tämän tuosta. Ja vettä kuluu. Vesiletkun hilaaminen pitkin puutarhaa on kuin vetäisi perässään täpötäyttä haitaribussia. Nurmikolla. Tai minun tapauksessani heinikossa. Vannon myös nokkosveden nimeen. Kaalista kaikkosivat etanat, pavuista kirvat ja kaikenkaikkiaan muukin kasvannaisto on perin tervettä. Ruuttasin salaa kyllä toluakin noihin papuihin. Niihin on herkästi tullut kirva-asujaimisto. Samoin vihannespunkit ovat viihtyneet paprikassa. Se sai osansa.

Vaikka syömmeni sykkii vajaateholla, niin vedenkantoon sitä tästä täytyy taas vääntyä. Kaikki rehut eivät ole ihan letkun ulottuvaisuuden piirissä, joten kyllä tuota kastelukannua saa hilata paikasta a paikkaan b ja takaisin ihan saatanan tavalla. Ei mene taasen niinkuin Strömsössä...

Kesäpäivän riemuja

Todella riemuja. Yrttitarhani alkaa pikkuhiljaa hissukseen valmistua. Enää muutamia taimia, niin voi jo sanoa, että melekosen valamista. Salviaa syöksin siihen oikein kaksin kappalein, samoin rosmariinia, kun ensimmäinen taimi oli jotenkin huterahko. Tomaatintaimia onkin yllättävän paljon. Peräti kuusi kappaletta ja ne menevät saavi-ämpäriviljelyyn. Samoin muutama kurpitsa. Iso. Kesäkurpitsoitakin on erinäisiä.

Kuvassa on minttua, rakuunaa, oreganoa, timjamia, salviaa, ruohosipulia, rosmariinia ja persiljaa. Joskohan näillä pärjäisi!

Suureen kukkiruukkuun työnsin minitomaattia kasvamaan. Kokoluokka ruukulla jätti. Orvokit olivat siinä jo ennestään. Saavat ollakin, lisäksi hautasin siihen myös basilikan siemeniä.

Aurinkoa, kuokka ja kahvinpapuja.

Oloni on surkea. Taimipopulassa ei ole tapahtunut mitään kummallista, mutta oma oloni on lentsuinen ja vähän höynähtänyt. Joko minulla on silmissä vikaa, tai sitten jonkun kasvin siemenhöytyvät todellakin purjehtivat vastatuuleen.

Teimme yllätyshyökkäyksen taimimyymälään. Silmu Virkkalassa palvelee aina yhtä pieteetillä ostosreissulla olevaa keski-ikäistä pariskuntaa. Mukaan joutui kaikensorttisia kasviksia. Kahtelen mitä tästä seuraa. Teimme kylvötöitäkin ns. alapihalla. Tuskin monikaan niistä siemennyksistä kilvoittelee kukintaikään, mutta kylvetty on. Perkules! Ja pottitaimet alkavat olla istutusta vailla.

Eilen hokasin, ettei ole mikään turvassa. Seinän viereen asettelemani dynot (suurkeittiöpakkaukset, joihin olen kylvänyt) olivat kastuneet. Matalin jo aivan uimasilleen. Sitä piti valuttaa, etteivät siemenet huku. Ja eilisen sateessa hillumisen jälkeen heräsin tänään rahisevana ja kuumeisena. Tietenkin viikon ainut aurinkoinen päivä.

Kahvinpapuja löytyi kaapin periltä. Parasta ennen päiväyskin on mennyt umpeen jo muutama tovi takaviistoon. Joten käytän ne askarteluun. Eläköön mielikuvitus!

Kastelulaitostuminen

Eilen värkkäillessäni purnukkameressä, totesin, että sade ei ole anniskellut meille antejaan. Ahdistakaan ei ole tietoa, sillä katiskoita ei ole koettu veteenpudotuksen perästä. Sadevesi tynnöri oli melkein tyhjä. Noh, kylvämämme auringonkukkameri saattaa muuttua multamereksi, jollei asialle tee jotain. Joten. Eilen kiskoi avioliiton kautta saatu lisäosani puutarhaletkun letkeän tuonne talon tuolle puolen. Minä toimin hananvartijana, ettei koko kellari lainehdi. Tuolla hanalla on ajoittain taipumusta pomppia pois päältä. Auringonkukkakylvös saatiin märjäksi. Kellaria ei. Luojan lykky.

Päivällä sain kantaa pari kannua vettä, että pystyin kostuttamaan koululaiset. Jakelin vodaa kyllä maltillisesti ihan saunakuupalla, ettei lainehdi rehu ruukusta tiehensä. Kastelukannun sihtihän tunnetusti ei ole siellä missä pitäisi. Ja meillä on sentään kolme kastelukannua. Yksi rikkinäinen sihti. Missähän muut ovat?
Veljmieheni kanssa ihailin tänään vesiautomaatiksi kutsuttua apparaattosta, jolla saisi tuon alapihan kastelun toimitettua kivuttomammin. Uppopumppua ei uskalla sulloa enää tuonne vanhan vesikaivon uumeniin, se jää torveen kiinni ylösnostovaiheessa. Kait sen saisi sitten jollain opilla pois, mutta liikaa vaivaa. Eli jokin konsti on kekattava. Vanha vesikaivo on klassisesti alapihalla, talon&vanhojen paskakaivojen alapuolella, joten vesi sopii kivasti kasteluun...Porakaivo sentään tuottaa juomakelvollista hörpittävää ja vesi ei kyllä lopu!

Jahans. Taitaa olla aika mennä tökkäämään pavut & herneet likoon, että saa sitten kivoja köynnöksiä jonnekin. Ainakin noin niinkuin muutamaan vanhaan parvekeruukkuun. Sekä satunnaisesti sinne ja tänne. Suojaisammista paikoista voi sitten keräillä sadon talteen. Ja pistellä hyvällä halulla poskeensa!
Tuostapa tuli mieleeni, että täytyypä mennä ronkkimaan purkkeja, ruukkuja ja muuta sälää. Eilen kyllä totesin, että minulla on massiviisemmankin viljelmän tarpeisiin ihan hauskasti ruukkuja...

Ruukuttaminen on saatanasta.

En tiedä kyllästyttävämpää hommoo, kuin pikkuisten kukanrääpäleiden ruukuttaminen. Siis kouliminen. Koulutettu on nyt basilikaa, papuja ja selleriä. Ja huomattu, että jumakekka, eivät mahdu siihen jättimuovihuoneeseen. Pavut olivat onnistuneet jotenkin mätänemään ja puolet kasvoi, mutta toinen puoli ei. Tietenkin varmaan borlotit jäivät huonommalle hapelle. Auringonkukanversojakin löytyi papujen keskuudesta, hups. Tässä pari kuvaa:
 


Papu-&sellerikoulu


On kyllä sanottava, että välillä koin tuskia ja hermojen menetystä. Hermot meinasivat mennä siinä vaiheessa ensimmäisen kerran, kun löysin pikkusamettikukan siemenet kirjahyllystä. Niiden piti olla jo! Hemmetti. No, laitetaan kasvamaan!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nakkisormikuva on tahallisesti otettu oikein tuhdisti pöydänreunaa vasten taivuttaen, että sormeni näyttäisivät vieläkin paksummilta, kuin ne ovatkaan. Ja tunnetusti kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa!

Jonkun nakkisormet mullan vallassa.

Tämä kuvien lisääminen onkin varsin mielenkiintoista puuhaa....! Menen pelmuamaan multapussukoihin ja yritän saada miljaardi pikkusammariakin kasvun huumaan. Ja sen jälkeen kauppaan. Jos jotain evästä...edes. Viljelmistään kun ei koskaan voi olla varma.