Rääkkäystä kaikin puolin.

Olen raahannut kannuittain lannoite- ja nokkosvesiä pitkin tonttia. Perinteinen kesäkurpitsa ruukussa -asetelma että kurpitsaa ruukuissa -asetelmat vaativat mahottomia määriä lannoitteita. Heikompaa ihan hirvittää. Siinä sivussa on tullut asennettua myös kannoille vettä. Siis niille KANNA-merkkisille kasveille. Kun kannoille en anna kuin jotain semmoista, joilla pääsee kannoista eroon. Siis koivun- tms. kannoista. Ja kannoista pääsee eroon myös puutarhaletkuilemalla. Kehittelin mielestäni aika hyvän sydeemin: ensin kostutetaan mullat kaikista kasteltavista ihan pelkällä vedellä. Sen jälkeen hiivitään nokkosvesi&lannoitevesitiinuille ja kaapataan mahdollisimman paljon hyttysen mutkatoukkia nappoon ja lojautetaan kastelukannuun. Sama toistetaan, kunnes kannu on vedestä täynnä. Ja niistä hyttysentoukista. Losotetaan vedet lannoitettaville kasveille, toistetaan tarpeen vaatiessa.

Raparperi oli pakkosiirron kohteena, koska se ei oikein ole viihtynyt niillä sijoillaan, jolle se asennettiin. Tulitikkuun olisi voinut verrata varsia. Nyt se on jo tormistunut tavattomasti.

Viimevuoden asennusennätyksemme oli pihakivetys. Sitä riittää nyt ainakin kymmenen metriä. Tämän vuoden projekteja johtaa Kärpäspaviljonki. Huijasivat saatana Hongkongissa, että Hyttyspaviljonki. Ei täällä hyttysiä ole ollut, ainoastaan kärpäsiä ja niiden sukulaisia. Sekä pari kimalaista ja paarmoja, ai helvetti! Grillinkin toin tähän kulttuuriympäristöön. Ja pallogrillin. Pöydän, tiekkarin ja pari tuolia. Harrastusvälineitä, kuten piirustuspaperia ja kyniä, pikkupurkkeja Miranolia, joilla voi sotke sekä itsensä että jotain ylijäämäsäilyketölkkejä, että voi kertoa jotain tehneensä.

Nyt olisi ohjelmassa sitten vielä reipashenkinen aita, jonka tarkoitus olisi pitää sisäpuolella pari koiraeläintä ja ulkopuolella ei toivottuja vieraita. Mutta se onkin jo vaativampi projekti, jota ei ihan tuosta vain huitaistakaan pystyyn.

Mansikoita, rakas Watson.

Kävin puutarhamyymälässä. Mukaan tuli ihan väkisin liljansipuleita, mansikantaimia, muutama kesäkurpitsa varmuuden vuoksi ja lannoitetta.

Ja into jäi sinne puutarhamyymälään. Nyt ei sitten vaan jaksa. Mutta huomenissa. Teen sen mansikkamaan ja perustan kurpitsapenkin. Annan kananapaskaa raparperille. Huomenna. Huomenna on aina hyvä päivä.

Jyrsijät, perkeleet.

Ensialkuun on todettava, että olen menettänyt viidenneksen lukijoistani. Kiitos ja anteeksi. YÄÄÄÄÄÄ....

Toisekseen, rotan- ja hiirenloukkuja viritellään. Hyvä, ettei napsahtanut äsken peukaloon. Omaan.
Ovat jyrsijät syöneet papujen ja auringonkukkien alut ihan tykkänään. Taidan sittenkin muovittaa ne. Siis ne idätysastiat. En hiiriä yms. Tai jos saan hengiltä, voisihan tolkuttoman elukan valaa vaikka akryyliin. Ilskottava ajatus on se. Siinä viaton eläinparka mätänisi hissukseen siinä akryylikappaleen sisikunnassa, ihan näkösällä. Ei kiitosta vaan. Ei.

Teimme myös uuden kasvilavan. Löytyi orpo lavakaulus. Se levitettiin nurtsille. Pohjalle paksusti sanomalehteä, että saadaan syksymmällä penkistä uutisia. Päälle multaa, ensin savista peltomultaa, sen päälle kompostoitunutta kompostimultaa ja pintasilaus tehdään kaupanmullalla. Sitten vaan joskus kurpitsaa siihen, kesäsellaista, ja eikun syömään. Aikanaan.

Nyt pitää mennä istutukset kastelemaan. Tosin istutuksen jälkeisessä kastelussa piti asentaa sipulit uudelleen takaisin penkkiin, kun kelluivat iloisesti veden pinnalla. Olisi kannattanut kastella se multa ekana. Mutta olisi ollut turhan helppo nakki semmoinen.

Satoa ja sadetta

Oi! Olen nyt päässyt siihen vaiheeseen, että satoa saa pian puut ja maa. Vai oliko se sadetta?
Sataa ihan kiitettävästi, joten kuolaan sienien perään, että koskahan niitä saisi taas pakkaseensa sulloa ja kuivuriin.

Mutta pihalta olen jo Kamikaze-Tomaatista pistellyt useita pirteitä tomaatteja parempiin suihin, borlottipavut alkavat olla kystää kamaa ja salkopapu vasta kukkii. Taatana. Yrttejä on pakkasessa jo kivasti. Kaalit eivät "kaaliudu" vaan näyttävät olevan vieläkin ihan levällään. Kesäkurpitsaa on tullut silviisii kurpitsa viikossa tahtiin. Että piisaa syömistä kivasti, juu. Paprikan raakileitakin roikuskelee tuossa kaksi vuotta vanhassa rungossa. Luit oikein, kaksi vuotta vanha.

Ensivuoden siemenluetteloitakin on alkanut kopsahdella postilooraan, kun vaan olisi paikka kaikille tulppaaneille, krookuksille sekä muille mukulakasveille että sen sellaisille, olisin jo tyhjentänyt naapurinkin säästöpossun.
Ensivuonna meinaan laittaa uuden kierroksen tulemaan...

Kihertelyä muuttavien kasvien keskellä.

Astiapuutarhassa on se hienous, että jos kasvi voi jossain kehnosti, sen voi kätevästi siirtää toiseen paikkaan. Eräät kesäkurpitsan taimet uhkasivat tappaa vähäiset ryytini ja siihen kyllääntyneenä ronttasimme ne taimilaatikkoon. Pohjalle kosteudenkestävä, tyhjä koiranruokasäkki, päälle multaa ja siihen sitten kasvannaiset. Siirto paremmille reuhahtamismaille. Vauriot: kolme (3) katkennutta lehteä. Kyseinen rehu ei tehnyt edes kukkia, vaan helvetinmoisia lehtiä, joten komposti odottaa, jollei ala tulla satoa!

Vaeltava Aave, eli pitkin pihoja levittäytyvä kurpitsani tekee taas hedelmää. Kaksi pallukkaa on jo melko suurta, kaksi on pudonnut hedelmöittymättöminä ja kaksi hedelmöitettyä odottaa kasvuunpääsyä. Mielessä on käynyt myös ajatus, että pitäisiköhän ne katkaista. Mieleen tuli, että ei.

Kamikaze-Tomaatista on syöty kaksi ensimmäistä tomaattia. Heikkokuntoinen, ja alunperin halpakin, amppelimansikka tekee kitukasvuista mansikkaa edelleen. Korianteri kukkii, ensimmäiset harvennuksen kohteet ovat jo pakkasessa, ja pinaatista saa pian sopan. Muissa tomaateissa on villisti pieniä hedelmiä, paprikassa myös ja salkopavut ovat kohta kuistin ikkunoiden peitteenä. Hauskaa! Mutta mistä tietää, koska pavut pitää korjata!? Borlottipapujen pitää antaa tuleentua. Koska ne on tuleentuneet? Entäs härkäpavut? Herneen kyllä tietää, koska se on korjuukuntoinen. Toki, apposia on mukava nauttia voisulan kera! Herrrrrkkua. Kiehautetaan vettä ja lykätään sekaan lituskaiset herneenpalot eli -liskot, suola muistetaan toki myös, vesi kaadetaan pois tai nautitaan myöhemmin kastikkeen nesteenä/keitonliemenä, syödään herneenliskot voisulaan kastaen ja suuta nautinnollisesti maiskutellen. Ähä, rasvakammoiset, siitäs saatte!

Grillailin tosiaan ensimmäisen oman kesäkurpitsan, totesin sen kuivemmaksi kuin kauppapuotien kurpitsat ja maukkaammaksi. Tosin siinä oli jo vähän siemeniä. Mutta nehän tekevät hyvää eturauhaselle. Olisi vaan se eturauhanen. Täytyy tästä lähteä machoilemaan, ilman eturauhasta, kastelukannujen kanssa. Ja keräämään talteen samettiruusujen siemeniä. Helpoin kasvi kasvattaa itse.

Suru-uutinen kasvirintamalta: Hontelo Aurikonkukka on lopettanut kukintansa ja alkaa siirtyä näämmäs muutenkin manan majoille. Rest In Peace. Kiitos hauskasta kukasta, Tuula! Tulemme varmaankin ensivuonnakin vaihtamaan kasveja ja kukkasia, taimivaiheessa. Mutta nyt kastelemiskannuja heiluttelemaan. Täytyy muistaa ottaa vielä joku saviruukku takataskuun, samettiruusun siemenet on sellaisessa kätsä kuivata.

Satoa havaittu

Le Longue Kurpiza venyttelee itseään pitkin poikin. Hedelmöitetyt hedelmät möyhistyvät ihan silmissä. Hedelmöittämätön putosi eilisen rankan sateen saattelemana. Kesäkurpitsassa on jo kaksi syöntikokoista kurpitsaa, joten tänään ne joutunevat suoraan grilliin, kulkematta keittiöni kautta. Keittiöön on raput, ja grille kävelee suoraan tuosta kasvatuspisteeltä. On minulla jo grilliherkkusienikin. Se kasvaa romukaupasta ostetussa sieniviljelmässä. Hauska.

Tomaateissa on rutkasti pieniä palluroita, jotka joskus saattavat muuttua punaisiksi, or whatsoever. Odotus palkittaneen joskus...

Pavut ja herneet pukkaavat palkoa. Borlottipavut saavat tuleentua rauhassa. Salkopapujen pötkyjä odotellessa! Keräkaalit keriytyvät ja yrttimaustetta voi poimia omasta penkistä mielin määrin. Eritoten erilaisia persiljoita. Lipstikkaa. Lipstikka ajaa kivasti nestettä pihalle, samoin koivu, takiaisenjuuri ja mansikka. Teen teen kunhan saan kuivattua riittävän määrän näitä herkkuja!

...ja nyt tarkempiin sherlokointeihin kattopuutarhojeni uumeniin!

Vedenkannon S/M -kisat

Tässä viimeaikaisten tapahtumien valossa, on vedenkannosta tullut todellinen masokismin multihuipentuma. Se on kertakaikkinen Via Dolivo, eikun Dolorin, äh, enivei. Kannut painavat nyt tonnin kappale, jos ennenkin viikkoa 29, heinäkuussa 2011. Nokkosvedessä uimaroi erinäistä pienelämää, sifonilla ja ilman. Sekä lannoite ei meinaa liueta, kuten purkki lupaa. Jonnekin pitäisi valittaa, mutta minne.

Tosiaan, viime viikolla vietin jokusen päivän eräässä lasaretissa, ja kukkiset, hetelmät, viuhannekset ja muukin kärsi poissaolessani pikkuisia vaurioita. Hontelo lopetti kukintansa jo ennen sairaalareissua. Kehäkukkaa ei varmaan taida saada kukkimaan kuin kehätiellä ja papupelto leviää puutarhakalulaatikon kannelle. Salkopapu näyttää päättäneen lopulliseksi päämääräkseen etelänpuoleisen katonlipan. Vaikka itse kasvi kasvaa ämpärissä! Juurille ei juuri tilaa, niin kasvetaan sitten ylöspäin. Kurpitsassa on pikkuisia palluroita versoissa siellä täällä, hedelmöitin juuri kaksi. Ai, mitenkö? No, poikakukka, se palluraton (tässä tapauksessa) irti varresta, kuoritaan heteiden ympäriltä kukka pois, ja toimitetaan yhdyntä, kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Kasvikunnan, ja siis kukkaset keskenään. Keräillään vähän poikakukkia, tehdään frittitaikina, kärväytetään öljyä. Kerrotaan palokunnalle, että väärä hälyytys. Syödään friteeratut kukkaset pois kuleksimasta, ennen kuin rapea päällinen sitkistyy. Toki kannattaa tarkistaa, ettei kukkiin jää koppiaisia tai mehtäluteita....

Yksi tomaattisaaveistani yritti lentää. Ja kamikazehan siitä tuli. Henkiin jäänyt itsemurhalentäjä on nyt aidan vieressä nojallaan, että voisi kiipeillä seinille. Yksi oksa menetettiin, mutta muut voivat mainiosti. Saatan jopa saada satoa! Pikkutomaatitkin voivat mainiosti. Sitä en arvannut, kuinka paljon tomaattikin tarvitsee lannoitusta! Huonostiliukenevalla lannoitteella (huom. luonnonmukaisella lannoitteella!!) lannoitan niitä tämän tuosta. Ja vettä kuluu. Vesiletkun hilaaminen pitkin puutarhaa on kuin vetäisi perässään täpötäyttä haitaribussia. Nurmikolla. Tai minun tapauksessani heinikossa. Vannon myös nokkosveden nimeen. Kaalista kaikkosivat etanat, pavuista kirvat ja kaikenkaikkiaan muukin kasvannaisto on perin tervettä. Ruuttasin salaa kyllä toluakin noihin papuihin. Niihin on herkästi tullut kirva-asujaimisto. Samoin vihannespunkit ovat viihtyneet paprikassa. Se sai osansa.

Vaikka syömmeni sykkii vajaateholla, niin vedenkantoon sitä tästä täytyy taas vääntyä. Kaikki rehut eivät ole ihan letkun ulottuvaisuuden piirissä, joten kyllä tuota kastelukannua saa hilata paikasta a paikkaan b ja takaisin ihan saatanan tavalla. Ei mene taasen niinkuin Strömsössä...

Auringossa kasvaa.

Vajaamittainen puutarhani on nyt aika jännittävässä vaiheessa. Saavikurpitsa levyttää pitkin rinnetonttiaan noin 10cm päivässä kaikilla versoillaan. Siirsimme sen omalle tontille pois koirankopin katolta. Sijalle laitettiin kauniilla vaaleanpunaisella kukalla kukkiva salkopapu. Papu-hernepenkit (parvekelaatikot) rönsyävät hienosti. Kattoviljelmän loodaan piti jo tunkea keppejä pitämään kasvusto aisoissa. Paprika osoittaa elonmerkkejä, pienet chilintaimetkin taitavat jäädä henkiin. Ihan kaikki tomaatit kukkivat! Mansikkasatoa on korjattu noin yksi kahdessa päivässä, ennen kuin rastaat ehtivät. Yrttiviljelmässäni ainoastaan rosmariini voi äärimmäisen huonosti. Muut rehottavat, myös ne viisi kesäkurpitsaa, jotka tuonne tyrkkäsin hätäpäissäni.

Nokkosvesi rules, ainakaan vielä ei ole näkynyt kirvoja. Haju on kammottava, mutta ei ole kyllä kirvojakaan. Ja se on luonnon oma lannoite. Alan vakuuttua sen tehosta yhä enemmän! Luumupuu ja raparperi tykkäävät. Raparperi on jäänyt jotenkin lapsipuolen asemaan tässä tohinassa.

Kiva, kun saa yrttejä omasta yrttipenkistä. Siitä en tule luopumaan! Lipstikka on varmaan ensi vuonna jo kunnollisen kokoinen.

Ruukkupuutarha, tuo unelmain toteutin!

Minulla on siis kurpitsantaimia saavissa. Kyllä, ihan sen ison, palluraisen ja oranssin kurpitsan. On sekä itse kasvatettua ja ostokurpitsaa. Laitoin saavinpohjaan olkia salaojaksi ja tulevaksi kompostiksi ja päälle multakerros, rrrrrunsaasti luonnonlannotetta ja päälle reipas kerros multaa. Taimet istumaan siihen päällimultaan. Hienolta näytti jo heti alkuun. Nyt lehdet ovat pienen raparperin lehden kokoisia ja ensimmäiset kukkanuput on havaittavissa! Jee! Samoin kuin kesäkurpitsassakin. Sielläkin kumottavat keltaiset, pienet kukkanuppuset varrentyngässä. Eli odottelen kukinnan alkamista, koht'sillään tuleekin sitten pikkuisia kesäkurpitsoja, joita on kiva friteerata.

Tomaatit muuttivat nekin asuinpaikkansa penkistä saaviin ja pariin ämpäriin. Chiliä ei tänä vuonna olekaan kuin yksi ja pahaa pelkään, että se onkin paprika. Pikkiriikkiset taimet eivät taida ehtiä tänä kesänä satoa tuottamaan. Ne chilit. Tomaateissa on jo muutama pikkuinen raakile ja kaikki tomaatit kukkivat kauniisti! Kohta tulee tomattisatoakin. Mainiota. Auringonkukka on pykännyt kivan nupunalun. Tuossa se hutjuu rappusilla, köytettynä kiinni tukikaiteeseen. Se koko rehu. Herne- ja papupenkissä on härkäpavun kukintaa. Nehän siis sijaitsevat parvekeruukuissa. Kiitos hänelle, joka nakkasi pois hyvät ruukut! Pinaatti-korianteriruukku on kasvun iloisessa alussa ja samoin salaattipenkkini. Mangoldia taidan saada vain taimen tai kaksi. Että aina joku menee ns. vituiksi. Eli ei mene niinkuin Strömsössä. Tai Römpsässä, kuten eräs herra asian ilmineeraa.

Ja nyt iloisena vedenkantoon, sillä ilmassa on selkeä porotuksen tuntu, varjossakin 23 astetta. Varmaankin loppukesästä sitä muistuttaa jo gorillaa, kun kädet ovat venyneet polvien alapuolelle. Kynnenleikkuulta säästyy, kun ojentaa sormet asvaltilla kävellessä.

Hiljalleen kasvit alkavat asettua.

Erilaisissa paikoissa vaelleet taimiruukut alkavat asettua paikoilleen. Osasta taimet on laitettu ihan penkkiin, osassa ne saavat asua hamaan maailman tappiin. Tai ainakin siihen asti, kunnes joutuvat kompostiin.

Papua on reilusti. Hernettä myös. Ne kasvavat yhdessä muutamassa parvekeruukussa. Parvekeruukut tuntuivat olevan kuin tehdyt hernepapuviljelmälle. Yrttitarhani sai somisteekseen selleriä, anista ja kesäkurpitsaa, sekä yllättäen papuja. Persiljaa tulee rutkasti. Basilikan kanssa en tule toimeen. Se vaan ei kasva! Enkä tiedä mikä on syy. Tuntuu, että kun minä otan basilikan siemenet hyppysiini ja kylvän ne ruukkuun, niin ne eivät selviä edes siitä ilmalennosta.

Tässä on nyt ilmassa ankaran odottelun aikaa. Amppelimansikka on varmaan eka, joka tuottaa satoa. Kurpitsatynnyrin sisikunnan loihtiintumista saa odotella myöhäiseen syksyyn, kesäkurpitsan vähän vähempi. Toivottavasti, kun koskaan ei tiedä! Puutarhaajan elo on epävarmaa, kuten muidenkin maanilveilijöiden.

Kesäpäivän riemuja

Todella riemuja. Yrttitarhani alkaa pikkuhiljaa hissukseen valmistua. Enää muutamia taimia, niin voi jo sanoa, että melekosen valamista. Salviaa syöksin siihen oikein kaksin kappalein, samoin rosmariinia, kun ensimmäinen taimi oli jotenkin huterahko. Tomaatintaimia onkin yllättävän paljon. Peräti kuusi kappaletta ja ne menevät saavi-ämpäriviljelyyn. Samoin muutama kurpitsa. Iso. Kesäkurpitsoitakin on erinäisiä.

Kuvassa on minttua, rakuunaa, oreganoa, timjamia, salviaa, ruohosipulia, rosmariinia ja persiljaa. Joskohan näillä pärjäisi!

Suureen kukkiruukkuun työnsin minitomaattia kasvamaan. Kokoluokka ruukulla jätti. Orvokit olivat siinä jo ennestään. Saavat ollakin, lisäksi hautasin siihen myös basilikan siemeniä.

En minä sitä vettä näin paljon pyytänyt...

Ja taivaan akkunat aukenivat ja satoi neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. No, en minä nyt ihan vielä epätoivoon vajoa, vaikka vettä tuleekin. Korvasienisadolle tämä tekee erinomaisen hyvää. Mutta muutamalle ruukulle ei. Täytyy pikaisesti siirtää taimet johonkin toisenmalliseen ruukkuun. Ja "kasvihuoneeseen" turvaan lisävettymiseltä.

Sitähän tämä "viljelijän" elämänkierto on, että sataa ja paistaa. Aina on pidettävä silmällä, että hukkuvatko vai kärähtävätkö kasvikset. Toistaiseksi näyttää ihan hyvältä. Selleritkin vaikuttavat oikein lupaavilta.

Täytyy vielä käydä äkkiä kurpitsansiementä kaupalta. Joku koristekurpitsa on nyt paikallaan, että se vähän tasoittaisi kasvaessaan ravinnepitoisuuksia. Toisaalle kylvetään hernettä ja papua, samasta syystä. Saadaan sinne vähän enemmän typpeä. Kohta onkin biomatto valmis ja voidaan alkaa suunnittelemaan jotain järjellistäkin tuonne "puutarhaan". Ensimmäinen järjellinen asia on kyllä aita. Ettei tienhoitajan helvetinkone tule ja syö meidän pihaltamme puskia, pensaita ja muuta sellaista. Kuten toissavuonna. Kelamurskain kävi murskailemassa pari metriä meidänkin pihaamme. Huuto kuului varmaan Helsinkiin asti ja viskaalit saivat puheluita, jotka eivät liene olleet kovin miellyttäviä. Minä olen pahimmillani -hmmmm- kammottava.

Kun vielä jostain löytäisin yrttiruukkuni. Veikkaan kyllä, että ruukku on jäänyt erään sukulaisen siirtolapuutarhamökille, kun sitä lainasin sinne. Mökki on myyty ja nyt on huono mennä sitä sieltä hinkumaan.

Varjoja patariisissä.

Ei paista aurinko risukasaan, eikä oikein muuallekaan. Onneksi sentään on luvattu säiden lämpenevän. Toivottavasti kohtuullisesti. Kesästä saisi luvan tulla oikea kesä ilman helvetillisiä helteitä. Aurikonkukka on ottanut siis aurinkoa. Ja tässä hän poseeraa tyylikkäästi Lundian hyllytuen ja vanhan, 50-luvun, Hesarin välissä. Hesari haisi niin naftaliinille (koimyrkky, ei polttoaine. Polttoainetta sanotaan naftaksi), että joutui tuulettumaan rappusille. Näkyy taustalla myös pölyyntynyt sademittarin mittalasi, ei ole juurikaan käyttöä ollut.

 

Huomatkaa, varsi on saanut väriä!

Eilen oli "vanhan kansan virallinen herneenkylvöpäivä". Minä puolestani kiroilin kotihiirulaisiamme herneenversojen syömisestä. Laitoin hernettä ja papua jo aikoja sitten kasvamaan. Ja joitain muitakin rehuja. Yhden basilikankasvatusalustan olen onnistunut kylvettämään aika huolella, samoin "jonkin" koristekasvin. Koristekukkaset pitänee mennä laittamaan kuivempaan multaan, etteivät huku aivan tykkänään. Sen siitä saa, kun pintamulta on kuivaa, eikä vaivaudu tökkäämään sormeaan sinne mullan sekaan. Paras kosteusmittari. Tänään on niin tylsän harmaa päivä, että taidan vetää lonkkaa suurempien saavutusten välttämiseksi. Pieniä liikkeitä, varovaista puuhailua sekä erittäin vähäistä kahvinnautintaa. Ettei iske kofeiinitärinä kesken ruukutuksen.

Kastelulaitostuminen

Eilen värkkäillessäni purnukkameressä, totesin, että sade ei ole anniskellut meille antejaan. Ahdistakaan ei ole tietoa, sillä katiskoita ei ole koettu veteenpudotuksen perästä. Sadevesi tynnöri oli melkein tyhjä. Noh, kylvämämme auringonkukkameri saattaa muuttua multamereksi, jollei asialle tee jotain. Joten. Eilen kiskoi avioliiton kautta saatu lisäosani puutarhaletkun letkeän tuonne talon tuolle puolen. Minä toimin hananvartijana, ettei koko kellari lainehdi. Tuolla hanalla on ajoittain taipumusta pomppia pois päältä. Auringonkukkakylvös saatiin märjäksi. Kellaria ei. Luojan lykky.

Päivällä sain kantaa pari kannua vettä, että pystyin kostuttamaan koululaiset. Jakelin vodaa kyllä maltillisesti ihan saunakuupalla, ettei lainehdi rehu ruukusta tiehensä. Kastelukannun sihtihän tunnetusti ei ole siellä missä pitäisi. Ja meillä on sentään kolme kastelukannua. Yksi rikkinäinen sihti. Missähän muut ovat?
Veljmieheni kanssa ihailin tänään vesiautomaatiksi kutsuttua apparaattosta, jolla saisi tuon alapihan kastelun toimitettua kivuttomammin. Uppopumppua ei uskalla sulloa enää tuonne vanhan vesikaivon uumeniin, se jää torveen kiinni ylösnostovaiheessa. Kait sen saisi sitten jollain opilla pois, mutta liikaa vaivaa. Eli jokin konsti on kekattava. Vanha vesikaivo on klassisesti alapihalla, talon&vanhojen paskakaivojen alapuolella, joten vesi sopii kivasti kasteluun...Porakaivo sentään tuottaa juomakelvollista hörpittävää ja vesi ei kyllä lopu!

Jahans. Taitaa olla aika mennä tökkäämään pavut & herneet likoon, että saa sitten kivoja köynnöksiä jonnekin. Ainakin noin niinkuin muutamaan vanhaan parvekeruukkuun. Sekä satunnaisesti sinne ja tänne. Suojaisammista paikoista voi sitten keräillä sadon talteen. Ja pistellä hyvällä halulla poskeensa!
Tuostapa tuli mieleeni, että täytyypä mennä ronkkimaan purkkeja, ruukkuja ja muuta sälää. Eilen kyllä totesin, että minulla on massiviisemmankin viljelmän tarpeisiin ihan hauskasti ruukkuja...

Ruukuttaminen on saatanasta.

En tiedä kyllästyttävämpää hommoo, kuin pikkuisten kukanrääpäleiden ruukuttaminen. Siis kouliminen. Koulutettu on nyt basilikaa, papuja ja selleriä. Ja huomattu, että jumakekka, eivät mahdu siihen jättimuovihuoneeseen. Pavut olivat onnistuneet jotenkin mätänemään ja puolet kasvoi, mutta toinen puoli ei. Tietenkin varmaan borlotit jäivät huonommalle hapelle. Auringonkukanversojakin löytyi papujen keskuudesta, hups. Tässä pari kuvaa:
 


Papu-&sellerikoulu


On kyllä sanottava, että välillä koin tuskia ja hermojen menetystä. Hermot meinasivat mennä siinä vaiheessa ensimmäisen kerran, kun löysin pikkusamettikukan siemenet kirjahyllystä. Niiden piti olla jo! Hemmetti. No, laitetaan kasvamaan!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nakkisormikuva on tahallisesti otettu oikein tuhdisti pöydänreunaa vasten taivuttaen, että sormeni näyttäisivät vieläkin paksummilta, kuin ne ovatkaan. Ja tunnetusti kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa!

Jonkun nakkisormet mullan vallassa.

Tämä kuvien lisääminen onkin varsin mielenkiintoista puuhaa....! Menen pelmuamaan multapussukoihin ja yritän saada miljaardi pikkusammariakin kasvun huumaan. Ja sen jälkeen kauppaan. Jos jotain evästä...edes. Viljelmistään kun ei koskaan voi olla varma.