Viisas konstit keksii.

Olen ollut melko yksikätinen ja -totinen viimeaikoina. Pyhästi lupasin itselleni pitää huolta myös tästä tekeleestäni. Paskan latinki, en muistanut koko puutarhablogiani. Ei sinällään haitta, koska minulla ei varsinaista puutarhaakaan ole. Eikä ole muuten kahta kättäkään tällä(kään) hetkellä. Kun meni tohtor puukottamaan minua ranteeseen. Kiva tyttöihminen oli se lääkäri.

Tällä hetkellä tulollaan ei ole kuin kesäkurpitsaa ja mansikkaa, maa-artisokkaa ja jotain muuta pientä. Papuja! Niitä ei saa unohtaa, kun mikään, tuoreita herneitä lukuunottamatta, ei ole niin helppo eväs, kuin pavut! Kiehuvaan veteen tai voisulaan vaan ja käännellään, jo kohta ovat suun mukaisia.

Koristekasviosastolla rulaa kanna. Sain naapurista laatikollisen mukuloita ja niitä olikin yllättäviä määriä, osa lähti suvulle hoitoon. Kattelepa TÄSTÄ, millainen kasvannainen on kanna! Olen aina pitänyt sitä vaikeana kasvina. Katsomma nyt...Odotan jännityksellä ja heittelen lannoitusta vähän niinkuin mututuntumalla. Mutta niinhän minä teen melkein kaikkien kasviksien kanssa.

Maustemaassa ei tällä hetkellä ole kuin kituva timjami, talvehtinut rakuuna, muutamia puskia kiinanruoho- ja tavallista ruohosipulia, sipulia, HELVETILLISET saksankirveli ja lipstikka, sekä kaikki paikat täyttävä minttu. Minttutee onkin ollut kova sana. Ja helppotekoinen. Helposti myös kovaa teetä.

Vettä joutuu kantamaan niin, että tuo miespuolinen lupasi viritellä puutarhaletkuverkoston. Hyppysellä ei paljon kannuja kanniskella kannoille eikä kannoillekaan. Vietävän vietävä, tietenkin puutarhakauden aloitus persielleen. Mutta eiköhän tämä tästä taas kirkastu.

Villisti pihalla

Nyt on pompsahtanut esiin villivihannesten poiminta. Joko kuivuriin, pakkaseen tai sitten ihan suoraan lautaselle, kattilaan ja pannuun. Alkaa olla varastot melko täynnä.

Takiainen osoittautui herkuksi. Nyt alkaa paikoitellen olemaan myös jättipalsamia sen verran suurina yksilöinä, että taidan tehdä pienen koekäytön. Ilman kypsennystä en hirviä niitä vielä maistella. Voikukat ovat osittain syödyt, uppopaistelin niiden kukkia häpeällisesti dippaamalla tempurataikinaan. Tai noh, eihän toi ihan mitään varsinaista ollut, mutta muunnelmia teemasta. Eli vähän jotain jauhoa, mielellään gluteenitonta, vettä, suolaa ja kananmuna. Sotkottimella sekaisin ja kukkanen dipaten sinne sekä hulautetaan kuumaan öljyyn. Hyviä kuumana. Muista vaan liottaa mykeröitä hetki, että saat ne pikkuinniäiset pois sieltä asumasta. Proteiinilisästähän sekin käy.

Vielä ehtii ennen juhannusta etsimään montaakin kasvia, ja mitä isommaksi kasvavat, niin sen pienempi verso siitä käytetään. Tänään on kuusenkerkkien vuoro joutua pataan. Keitellessä olisi hyvä olla teräs- tai alumiinikattila. Ettei dementia-aineet sula kattilasta evääseen.

Koppa kouraan ja metsänpohjia tutkimaan.

Mansikoita, rakas Watson.

Kävin puutarhamyymälässä. Mukaan tuli ihan väkisin liljansipuleita, mansikantaimia, muutama kesäkurpitsa varmuuden vuoksi ja lannoitetta.

Ja into jäi sinne puutarhamyymälään. Nyt ei sitten vaan jaksa. Mutta huomenissa. Teen sen mansikkamaan ja perustan kurpitsapenkin. Annan kananapaskaa raparperille. Huomenna. Huomenna on aina hyvä päivä.

Kevättä edistämässä.

Ripottelin jo eilen tuhkaa takilleni ja kengänkärjille. Tosin lumensulatustarkoituksessa. Löysin tuhkan seasta myös muutamia nauloja, sillä näämmäs oli takassa tullut poltettua jotain naulapitoista. Niistä ei juurikaan ole kasvamaan eikä lannoitteeksi eikä sulattamaan lunta. Tai ehkä ne kuumina olisivat lunta sulattaneet. Tuossa pihamaalla on nimittäin inha kinos, joka ei ota sulaakseen. Kulkuväyliltä on piesty rautakangella jäitä pois.

Tämä kevät on ollut taas omituisten keväitteni joukossa omituinen. Yhtään pelakuun pistokasta tai itävää yrttiruukkua minulla ei ole. Eikä paljon muitakaan. Puolustuksekseni lausun paasilinnamaisia absurdeja totuudenpuolikkaita sekä manaan ilmastoamme alimpaan kattilaan. Ennen vanhaan tähän aikaan vuodesta tupattiin kuolemaan. Kuolinvuoteella korisi varmaan kaksi kolmasosaa katajaisesta kansastamme, imeväiset piltit ja vanhukset noin etujoukkoina. Omaiset huokailivat, että sentään maa alkaa olla sula, että saadaan hauta kaivettua.

Tänään tuolla ulkomaailmassa tulee vettä solkenaan. Alan pikkuhiljaa penkoa framille puutarhatyökaluja, ruukkuja ja sensellaista. Josko vaikka innostus iskisi yllättäen, siis ihan kympillä. Että olisi sitten kesän mittaan kasteltavaa ja nypittävää. Ai hemmetti! Ostinhan minä perhehelvetistä, eli ostoshelvetistä kaksi erilaista timjamia ja yhden rosmariinin. Että siltäosin yrttiviljely on aloitettu.

On taas aika...

Päivittää tätäkin. Joskus vaan tuntuu melkeinpä ylivoimaiselta laittaa viime kuulumiset tarjolle.

No, sain kasan kesäkurpitsaa, paprikoita, kaksi ja puoli kiloa tomaatteja, reilusti pinaattia, uskomattomasti yrttejä, kaksi tavallista kurpitsaa ja painajaismaisesti papuja. Sato on korjattu maaruun.
Selleri ja keräkaali tuolla vielä istuvat penkissä, en vielä ole niihin kajonnut. Ja muutama pikkuinen kesäkurpitsakin vielä kasvaa. Ei siinä mitään, olen oikein tyytyväinen saavutuksiini, sillä tuolla purnukka-, ruukku-, laatikko- ja saaviviljelyksellä saadulla sadolla on hyvä tukea taloutta, joka on aina ja iänkaikkisesti kireällä. Sienestyksestä puhumattakaan. Kuivuri on huutanu punaisena viikon.

Tässä jo suunnittelen ensivuoden viljelmiäni. Kiitosta teille, joilta sain Hontelon Auringonkukan. Hontelo värjöttelee edelleen rappusillamme. Seuranaan hajanaiset kehäkukat. Ja kuten huomasittekin, niin selleri kasvaa vielä! Pieni paprikan/chilintaimikin on hengissä, varmaan se toinenkin. Basilika ei minulla kestä hengissä, näämmä.

Vedenkannon S/M -kisat

Tässä viimeaikaisten tapahtumien valossa, on vedenkannosta tullut todellinen masokismin multihuipentuma. Se on kertakaikkinen Via Dolivo, eikun Dolorin, äh, enivei. Kannut painavat nyt tonnin kappale, jos ennenkin viikkoa 29, heinäkuussa 2011. Nokkosvedessä uimaroi erinäistä pienelämää, sifonilla ja ilman. Sekä lannoite ei meinaa liueta, kuten purkki lupaa. Jonnekin pitäisi valittaa, mutta minne.

Tosiaan, viime viikolla vietin jokusen päivän eräässä lasaretissa, ja kukkiset, hetelmät, viuhannekset ja muukin kärsi poissaolessani pikkuisia vaurioita. Hontelo lopetti kukintansa jo ennen sairaalareissua. Kehäkukkaa ei varmaan taida saada kukkimaan kuin kehätiellä ja papupelto leviää puutarhakalulaatikon kannelle. Salkopapu näyttää päättäneen lopulliseksi päämääräkseen etelänpuoleisen katonlipan. Vaikka itse kasvi kasvaa ämpärissä! Juurille ei juuri tilaa, niin kasvetaan sitten ylöspäin. Kurpitsassa on pikkuisia palluroita versoissa siellä täällä, hedelmöitin juuri kaksi. Ai, mitenkö? No, poikakukka, se palluraton (tässä tapauksessa) irti varresta, kuoritaan heteiden ympäriltä kukka pois, ja toimitetaan yhdyntä, kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Kasvikunnan, ja siis kukkaset keskenään. Keräillään vähän poikakukkia, tehdään frittitaikina, kärväytetään öljyä. Kerrotaan palokunnalle, että väärä hälyytys. Syödään friteeratut kukkaset pois kuleksimasta, ennen kuin rapea päällinen sitkistyy. Toki kannattaa tarkistaa, ettei kukkiin jää koppiaisia tai mehtäluteita....

Yksi tomaattisaaveistani yritti lentää. Ja kamikazehan siitä tuli. Henkiin jäänyt itsemurhalentäjä on nyt aidan vieressä nojallaan, että voisi kiipeillä seinille. Yksi oksa menetettiin, mutta muut voivat mainiosti. Saatan jopa saada satoa! Pikkutomaatitkin voivat mainiosti. Sitä en arvannut, kuinka paljon tomaattikin tarvitsee lannoitusta! Huonostiliukenevalla lannoitteella (huom. luonnonmukaisella lannoitteella!!) lannoitan niitä tämän tuosta. Ja vettä kuluu. Vesiletkun hilaaminen pitkin puutarhaa on kuin vetäisi perässään täpötäyttä haitaribussia. Nurmikolla. Tai minun tapauksessani heinikossa. Vannon myös nokkosveden nimeen. Kaalista kaikkosivat etanat, pavuista kirvat ja kaikenkaikkiaan muukin kasvannaisto on perin tervettä. Ruuttasin salaa kyllä toluakin noihin papuihin. Niihin on herkästi tullut kirva-asujaimisto. Samoin vihannespunkit ovat viihtyneet paprikassa. Se sai osansa.

Vaikka syömmeni sykkii vajaateholla, niin vedenkantoon sitä tästä täytyy taas vääntyä. Kaikki rehut eivät ole ihan letkun ulottuvaisuuden piirissä, joten kyllä tuota kastelukannua saa hilata paikasta a paikkaan b ja takaisin ihan saatanan tavalla. Ei mene taasen niinkuin Strömsössä...

Ämpäreittäin

Ahaa -elämyksellinen viikonpäivä. Verensokeri sen verran korkealla, että ampiaiset hätyyttävät. Joten siistiä sisätyötä hetkonen ja sen jälkeen ämpäreitä haalimaan. Tomaatintaimet ämpäreihin ja saaviin, ja vot! Kohta on kasvu parahultaisimmillaan. Tuttujen saamien kokemusten innoittamana laitan tomskut nyt ämpäriin.

Tänään on tulossa grillausseuraa, joten pari soosia teen tekeytymään. Hottentottia ja vähemmän hottia!

Varjoja patariisissä.

Ei paista aurinko risukasaan, eikä oikein muuallekaan. Onneksi sentään on luvattu säiden lämpenevän. Toivottavasti kohtuullisesti. Kesästä saisi luvan tulla oikea kesä ilman helvetillisiä helteitä. Aurikonkukka on ottanut siis aurinkoa. Ja tässä hän poseeraa tyylikkäästi Lundian hyllytuen ja vanhan, 50-luvun, Hesarin välissä. Hesari haisi niin naftaliinille (koimyrkky, ei polttoaine. Polttoainetta sanotaan naftaksi), että joutui tuulettumaan rappusille. Näkyy taustalla myös pölyyntynyt sademittarin mittalasi, ei ole juurikaan käyttöä ollut.

 

Huomatkaa, varsi on saanut väriä!

Eilen oli "vanhan kansan virallinen herneenkylvöpäivä". Minä puolestani kiroilin kotihiirulaisiamme herneenversojen syömisestä. Laitoin hernettä ja papua jo aikoja sitten kasvamaan. Ja joitain muitakin rehuja. Yhden basilikankasvatusalustan olen onnistunut kylvettämään aika huolella, samoin "jonkin" koristekasvin. Koristekukkaset pitänee mennä laittamaan kuivempaan multaan, etteivät huku aivan tykkänään. Sen siitä saa, kun pintamulta on kuivaa, eikä vaivaudu tökkäämään sormeaan sinne mullan sekaan. Paras kosteusmittari. Tänään on niin tylsän harmaa päivä, että taidan vetää lonkkaa suurempien saavutusten välttämiseksi. Pieniä liikkeitä, varovaista puuhailua sekä erittäin vähäistä kahvinnautintaa. Ettei iske kofeiinitärinä kesken ruukutuksen.

Kastelulaitostuminen

Eilen värkkäillessäni purnukkameressä, totesin, että sade ei ole anniskellut meille antejaan. Ahdistakaan ei ole tietoa, sillä katiskoita ei ole koettu veteenpudotuksen perästä. Sadevesi tynnöri oli melkein tyhjä. Noh, kylvämämme auringonkukkameri saattaa muuttua multamereksi, jollei asialle tee jotain. Joten. Eilen kiskoi avioliiton kautta saatu lisäosani puutarhaletkun letkeän tuonne talon tuolle puolen. Minä toimin hananvartijana, ettei koko kellari lainehdi. Tuolla hanalla on ajoittain taipumusta pomppia pois päältä. Auringonkukkakylvös saatiin märjäksi. Kellaria ei. Luojan lykky.

Päivällä sain kantaa pari kannua vettä, että pystyin kostuttamaan koululaiset. Jakelin vodaa kyllä maltillisesti ihan saunakuupalla, ettei lainehdi rehu ruukusta tiehensä. Kastelukannun sihtihän tunnetusti ei ole siellä missä pitäisi. Ja meillä on sentään kolme kastelukannua. Yksi rikkinäinen sihti. Missähän muut ovat?
Veljmieheni kanssa ihailin tänään vesiautomaatiksi kutsuttua apparaattosta, jolla saisi tuon alapihan kastelun toimitettua kivuttomammin. Uppopumppua ei uskalla sulloa enää tuonne vanhan vesikaivon uumeniin, se jää torveen kiinni ylösnostovaiheessa. Kait sen saisi sitten jollain opilla pois, mutta liikaa vaivaa. Eli jokin konsti on kekattava. Vanha vesikaivo on klassisesti alapihalla, talon&vanhojen paskakaivojen alapuolella, joten vesi sopii kivasti kasteluun...Porakaivo sentään tuottaa juomakelvollista hörpittävää ja vesi ei kyllä lopu!

Jahans. Taitaa olla aika mennä tökkäämään pavut & herneet likoon, että saa sitten kivoja köynnöksiä jonnekin. Ainakin noin niinkuin muutamaan vanhaan parvekeruukkuun. Sekä satunnaisesti sinne ja tänne. Suojaisammista paikoista voi sitten keräillä sadon talteen. Ja pistellä hyvällä halulla poskeensa!
Tuostapa tuli mieleeni, että täytyypä mennä ronkkimaan purkkeja, ruukkuja ja muuta sälää. Eilen kyllä totesin, että minulla on massiviisemmankin viljelmän tarpeisiin ihan hauskasti ruukkuja...

Hallaa ja haljua fiilistä.

Eilen kiikutin kyntteleitä oikein kaksin kappalein muovikassihuoneistoon. Toinen vetskari pisti hanttiin, kärväytin sormeni ja en ole lainkaan varma, paloivatko hallantorjuntayksiköt aamuun asti ollenkaan. Pikaisesti melko pimeässä tehty huomioni oli, että yksi tomaatintaimi oli vähän pitkällään, kun ei ollut soveliasta kukkakeppiä, vaikka risua on tontti vääränään. Ja nyt en ole vielä uskaltanut vilkaista kuin lämpömittariin. Täytyy toivoa, ettei säätiedotus pitänyt paikkaansa!

Työnnän kuvan jossain vaiheessa tuosta jättimäisestä kynttelilyhdystäni. Ja koska olen surkea kamerankäyttelijä, niin kuvakin on ihan sairaan karmea.

Kauhun hetkiä lämpömittarin ääressä

Aamulla totesin, että ei sentään ole ollut mitään järkyttävää pakkasta. Ehkä se on hallan puolella ollut ja nyt jo lämpenemään päin. Pilviharsoa vetelee taas taivaanpeitteeksi, joten ei voi kovin helvetillistä kylmää pitää.
Säätiedotus oli kovin savolaismallinen, saattaa olla, että on sadetta, saattaa olla ettei olekaan, taisitten kyllä.

Varovainen kurkistus kuistin ikkunasta näytti, että pöydälle unhoittamani kukkanen ei ollut kaukaa katsottuna kuin vähän kääntänyt latvaa kaakkoon. Ehkä se on selvinnyt ensimmäisestä koettelemuksestaan.

Ja mitä muuta "puutarhassani" kärsii:
Lisää auringonkukkia, jotka ovat vasta pikkutaimi -asteella, eli ala-asteella.
Kesäkurpitsaa, joitakin kipaleita, ja niiden kanssa on nyt vähän trabelia, että mihin niitäkin tyrkit. Ämpäreihin.
Papuja. On vähän joka sorttia. Borlottipapujakin, oli niin hassu nimi niillä.
Persiljoita.
Selleriä.
Kukkasia. Kehäpäätelmäkukkia.
ja varmaan jotain muutakin, jotka muistan vasta iltapäivästä!