Viisas konstit keksii.

Olen ollut melko yksikätinen ja -totinen viimeaikoina. Pyhästi lupasin itselleni pitää huolta myös tästä tekeleestäni. Paskan latinki, en muistanut koko puutarhablogiani. Ei sinällään haitta, koska minulla ei varsinaista puutarhaakaan ole. Eikä ole muuten kahta kättäkään tällä(kään) hetkellä. Kun meni tohtor puukottamaan minua ranteeseen. Kiva tyttöihminen oli se lääkäri.

Tällä hetkellä tulollaan ei ole kuin kesäkurpitsaa ja mansikkaa, maa-artisokkaa ja jotain muuta pientä. Papuja! Niitä ei saa unohtaa, kun mikään, tuoreita herneitä lukuunottamatta, ei ole niin helppo eväs, kuin pavut! Kiehuvaan veteen tai voisulaan vaan ja käännellään, jo kohta ovat suun mukaisia.

Koristekasviosastolla rulaa kanna. Sain naapurista laatikollisen mukuloita ja niitä olikin yllättäviä määriä, osa lähti suvulle hoitoon. Kattelepa TÄSTÄ, millainen kasvannainen on kanna! Olen aina pitänyt sitä vaikeana kasvina. Katsomma nyt...Odotan jännityksellä ja heittelen lannoitusta vähän niinkuin mututuntumalla. Mutta niinhän minä teen melkein kaikkien kasviksien kanssa.

Maustemaassa ei tällä hetkellä ole kuin kituva timjami, talvehtinut rakuuna, muutamia puskia kiinanruoho- ja tavallista ruohosipulia, sipulia, HELVETILLISET saksankirveli ja lipstikka, sekä kaikki paikat täyttävä minttu. Minttutee onkin ollut kova sana. Ja helppotekoinen. Helposti myös kovaa teetä.

Vettä joutuu kantamaan niin, että tuo miespuolinen lupasi viritellä puutarhaletkuverkoston. Hyppysellä ei paljon kannuja kanniskella kannoille eikä kannoillekaan. Vietävän vietävä, tietenkin puutarhakauden aloitus persielleen. Mutta eiköhän tämä tästä taas kirkastu.

Villisti pihalla

Nyt on pompsahtanut esiin villivihannesten poiminta. Joko kuivuriin, pakkaseen tai sitten ihan suoraan lautaselle, kattilaan ja pannuun. Alkaa olla varastot melko täynnä.

Takiainen osoittautui herkuksi. Nyt alkaa paikoitellen olemaan myös jättipalsamia sen verran suurina yksilöinä, että taidan tehdä pienen koekäytön. Ilman kypsennystä en hirviä niitä vielä maistella. Voikukat ovat osittain syödyt, uppopaistelin niiden kukkia häpeällisesti dippaamalla tempurataikinaan. Tai noh, eihän toi ihan mitään varsinaista ollut, mutta muunnelmia teemasta. Eli vähän jotain jauhoa, mielellään gluteenitonta, vettä, suolaa ja kananmuna. Sotkottimella sekaisin ja kukkanen dipaten sinne sekä hulautetaan kuumaan öljyyn. Hyviä kuumana. Muista vaan liottaa mykeröitä hetki, että saat ne pikkuinniäiset pois sieltä asumasta. Proteiinilisästähän sekin käy.

Vielä ehtii ennen juhannusta etsimään montaakin kasvia, ja mitä isommaksi kasvavat, niin sen pienempi verso siitä käytetään. Tänään on kuusenkerkkien vuoro joutua pataan. Keitellessä olisi hyvä olla teräs- tai alumiinikattila. Ettei dementia-aineet sula kattilasta evääseen.

Koppa kouraan ja metsänpohjia tutkimaan.

On taas aika...

Päivittää tätäkin. Joskus vaan tuntuu melkeinpä ylivoimaiselta laittaa viime kuulumiset tarjolle.

No, sain kasan kesäkurpitsaa, paprikoita, kaksi ja puoli kiloa tomaatteja, reilusti pinaattia, uskomattomasti yrttejä, kaksi tavallista kurpitsaa ja painajaismaisesti papuja. Sato on korjattu maaruun.
Selleri ja keräkaali tuolla vielä istuvat penkissä, en vielä ole niihin kajonnut. Ja muutama pikkuinen kesäkurpitsakin vielä kasvaa. Ei siinä mitään, olen oikein tyytyväinen saavutuksiini, sillä tuolla purnukka-, ruukku-, laatikko- ja saaviviljelyksellä saadulla sadolla on hyvä tukea taloutta, joka on aina ja iänkaikkisesti kireällä. Sienestyksestä puhumattakaan. Kuivuri on huutanu punaisena viikon.

Tässä jo suunnittelen ensivuoden viljelmiäni. Kiitosta teille, joilta sain Hontelon Auringonkukan. Hontelo värjöttelee edelleen rappusillamme. Seuranaan hajanaiset kehäkukat. Ja kuten huomasittekin, niin selleri kasvaa vielä! Pieni paprikan/chilintaimikin on hengissä, varmaan se toinenkin. Basilika ei minulla kestä hengissä, näämmä.

Satoa ja sadetta

Oi! Olen nyt päässyt siihen vaiheeseen, että satoa saa pian puut ja maa. Vai oliko se sadetta?
Sataa ihan kiitettävästi, joten kuolaan sienien perään, että koskahan niitä saisi taas pakkaseensa sulloa ja kuivuriin.

Mutta pihalta olen jo Kamikaze-Tomaatista pistellyt useita pirteitä tomaatteja parempiin suihin, borlottipavut alkavat olla kystää kamaa ja salkopapu vasta kukkii. Taatana. Yrttejä on pakkasessa jo kivasti. Kaalit eivät "kaaliudu" vaan näyttävät olevan vieläkin ihan levällään. Kesäkurpitsaa on tullut silviisii kurpitsa viikossa tahtiin. Että piisaa syömistä kivasti, juu. Paprikan raakileitakin roikuskelee tuossa kaksi vuotta vanhassa rungossa. Luit oikein, kaksi vuotta vanha.

Ensivuoden siemenluetteloitakin on alkanut kopsahdella postilooraan, kun vaan olisi paikka kaikille tulppaaneille, krookuksille sekä muille mukulakasveille että sen sellaisille, olisin jo tyhjentänyt naapurinkin säästöpossun.
Ensivuonna meinaan laittaa uuden kierroksen tulemaan...

Naminaminami...

Tänään on grilliin menossa:
Kesäkurpitsaa! Lisää tulee, kattoviljemäni on tuottoisa.

Ja Kamikaze-Tomaatissa on havainnoitu värittyviä palleroita! Kohta saa sieltä käydä napsimassa omat tomaatit suoraan kituseen.