Rääkkäystä kaikin puolin.

Olen raahannut kannuittain lannoite- ja nokkosvesiä pitkin tonttia. Perinteinen kesäkurpitsa ruukussa -asetelma että kurpitsaa ruukuissa -asetelmat vaativat mahottomia määriä lannoitteita. Heikompaa ihan hirvittää. Siinä sivussa on tullut asennettua myös kannoille vettä. Siis niille KANNA-merkkisille kasveille. Kun kannoille en anna kuin jotain semmoista, joilla pääsee kannoista eroon. Siis koivun- tms. kannoista. Ja kannoista pääsee eroon myös puutarhaletkuilemalla. Kehittelin mielestäni aika hyvän sydeemin: ensin kostutetaan mullat kaikista kasteltavista ihan pelkällä vedellä. Sen jälkeen hiivitään nokkosvesi&lannoitevesitiinuille ja kaapataan mahdollisimman paljon hyttysen mutkatoukkia nappoon ja lojautetaan kastelukannuun. Sama toistetaan, kunnes kannu on vedestä täynnä. Ja niistä hyttysentoukista. Losotetaan vedet lannoitettaville kasveille, toistetaan tarpeen vaatiessa.

Raparperi oli pakkosiirron kohteena, koska se ei oikein ole viihtynyt niillä sijoillaan, jolle se asennettiin. Tulitikkuun olisi voinut verrata varsia. Nyt se on jo tormistunut tavattomasti.

Viimevuoden asennusennätyksemme oli pihakivetys. Sitä riittää nyt ainakin kymmenen metriä. Tämän vuoden projekteja johtaa Kärpäspaviljonki. Huijasivat saatana Hongkongissa, että Hyttyspaviljonki. Ei täällä hyttysiä ole ollut, ainoastaan kärpäsiä ja niiden sukulaisia. Sekä pari kimalaista ja paarmoja, ai helvetti! Grillinkin toin tähän kulttuuriympäristöön. Ja pallogrillin. Pöydän, tiekkarin ja pari tuolia. Harrastusvälineitä, kuten piirustuspaperia ja kyniä, pikkupurkkeja Miranolia, joilla voi sotke sekä itsensä että jotain ylijäämäsäilyketölkkejä, että voi kertoa jotain tehneensä.

Nyt olisi ohjelmassa sitten vielä reipashenkinen aita, jonka tarkoitus olisi pitää sisäpuolella pari koiraeläintä ja ulkopuolella ei toivottuja vieraita. Mutta se onkin jo vaativampi projekti, jota ei ihan tuosta vain huitaistakaan pystyyn.

Villisti pihalla

Nyt on pompsahtanut esiin villivihannesten poiminta. Joko kuivuriin, pakkaseen tai sitten ihan suoraan lautaselle, kattilaan ja pannuun. Alkaa olla varastot melko täynnä.

Takiainen osoittautui herkuksi. Nyt alkaa paikoitellen olemaan myös jättipalsamia sen verran suurina yksilöinä, että taidan tehdä pienen koekäytön. Ilman kypsennystä en hirviä niitä vielä maistella. Voikukat ovat osittain syödyt, uppopaistelin niiden kukkia häpeällisesti dippaamalla tempurataikinaan. Tai noh, eihän toi ihan mitään varsinaista ollut, mutta muunnelmia teemasta. Eli vähän jotain jauhoa, mielellään gluteenitonta, vettä, suolaa ja kananmuna. Sotkottimella sekaisin ja kukkanen dipaten sinne sekä hulautetaan kuumaan öljyyn. Hyviä kuumana. Muista vaan liottaa mykeröitä hetki, että saat ne pikkuinniäiset pois sieltä asumasta. Proteiinilisästähän sekin käy.

Vielä ehtii ennen juhannusta etsimään montaakin kasvia, ja mitä isommaksi kasvavat, niin sen pienempi verso siitä käytetään. Tänään on kuusenkerkkien vuoro joutua pataan. Keitellessä olisi hyvä olla teräs- tai alumiinikattila. Ettei dementia-aineet sula kattilasta evääseen.

Koppa kouraan ja metsänpohjia tutkimaan.

Vodaa!

Eilen menin otsa maassa ja survoin multiin sipulia ja yrttejä. Kastelin mitättömässä kasvihuoneentekeleessä olevat siemennykset ja järjestelimme pihamaalle soveliaan kasteluolosuhteet. Eli punkesimme vesitynnyrit rännien alle. Kohta on vettä vaikka lehmät jois. Vielä on tähteellä vanha kaivomme, johon survotaan vesiautomaatin letku, että saadaan alapihan kasvannaiset kasteltua.
Kahdeksan vuotta alatontilla viihtynyt multakasa pitää vielä siirtää eli levitellä jonnekin. Että saadaan lisää multaa.

Eilinen kastelusessio päättyi nauruntyrskeeseen, kun sipulit pulpahtelivat kastellessa mullan pinnalle. Olisi pitänyt kastella multa ensin perusteellisesti ja sitten vasta tunkea sipulit pinnan alle. Nyt jouduin laittamaan kymmenkunta uudelleen.

Onneksi luonto kastelee tänään, niin ei tarvitse itse kastella. Teen vaan tinktuuroita vihellellen Suvivirttä. Muutama kasvi puuttuu vielä, että kokoelma olisi valmis. Alkon typykkä katseli jonniin verran pitkään, kun hain kolme litraa votkaa...Vitsailin, että äitienpäivä tulee, pitää varautua.

Hiljalleen kasvit alkavat asettua.

Erilaisissa paikoissa vaelleet taimiruukut alkavat asettua paikoilleen. Osasta taimet on laitettu ihan penkkiin, osassa ne saavat asua hamaan maailman tappiin. Tai ainakin siihen asti, kunnes joutuvat kompostiin.

Papua on reilusti. Hernettä myös. Ne kasvavat yhdessä muutamassa parvekeruukussa. Parvekeruukut tuntuivat olevan kuin tehdyt hernepapuviljelmälle. Yrttitarhani sai somisteekseen selleriä, anista ja kesäkurpitsaa, sekä yllättäen papuja. Persiljaa tulee rutkasti. Basilikan kanssa en tule toimeen. Se vaan ei kasva! Enkä tiedä mikä on syy. Tuntuu, että kun minä otan basilikan siemenet hyppysiini ja kylvän ne ruukkuun, niin ne eivät selviä edes siitä ilmalennosta.

Tässä on nyt ilmassa ankaran odottelun aikaa. Amppelimansikka on varmaan eka, joka tuottaa satoa. Kurpitsatynnyrin sisikunnan loihtiintumista saa odotella myöhäiseen syksyyn, kesäkurpitsan vähän vähempi. Toivottavasti, kun koskaan ei tiedä! Puutarhaajan elo on epävarmaa, kuten muidenkin maanilveilijöiden.

Päivän löytö!

On sellainenkin kukkanen kuin päivännouto. Nytpä ei ole kyseessä semmoinen. Ei edes noutajakoira, eikä varsinkaan NOUTAJA.

Löysin kukkapöydältäni parin ison ruukun välistä chilin. Tai mahdollisesti paprikan. En tiä kumpi on, tuo on jäänyt viimevuoti...eikun toissa vuonna ostetuista henkiin. Satoakin on saatu.