Rääkkäystä kaikin puolin.

Olen raahannut kannuittain lannoite- ja nokkosvesiä pitkin tonttia. Perinteinen kesäkurpitsa ruukussa -asetelma että kurpitsaa ruukuissa -asetelmat vaativat mahottomia määriä lannoitteita. Heikompaa ihan hirvittää. Siinä sivussa on tullut asennettua myös kannoille vettä. Siis niille KANNA-merkkisille kasveille. Kun kannoille en anna kuin jotain semmoista, joilla pääsee kannoista eroon. Siis koivun- tms. kannoista. Ja kannoista pääsee eroon myös puutarhaletkuilemalla. Kehittelin mielestäni aika hyvän sydeemin: ensin kostutetaan mullat kaikista kasteltavista ihan pelkällä vedellä. Sen jälkeen hiivitään nokkosvesi&lannoitevesitiinuille ja kaapataan mahdollisimman paljon hyttysen mutkatoukkia nappoon ja lojautetaan kastelukannuun. Sama toistetaan, kunnes kannu on vedestä täynnä. Ja niistä hyttysentoukista. Losotetaan vedet lannoitettaville kasveille, toistetaan tarpeen vaatiessa.

Raparperi oli pakkosiirron kohteena, koska se ei oikein ole viihtynyt niillä sijoillaan, jolle se asennettiin. Tulitikkuun olisi voinut verrata varsia. Nyt se on jo tormistunut tavattomasti.

Viimevuoden asennusennätyksemme oli pihakivetys. Sitä riittää nyt ainakin kymmenen metriä. Tämän vuoden projekteja johtaa Kärpäspaviljonki. Huijasivat saatana Hongkongissa, että Hyttyspaviljonki. Ei täällä hyttysiä ole ollut, ainoastaan kärpäsiä ja niiden sukulaisia. Sekä pari kimalaista ja paarmoja, ai helvetti! Grillinkin toin tähän kulttuuriympäristöön. Ja pallogrillin. Pöydän, tiekkarin ja pari tuolia. Harrastusvälineitä, kuten piirustuspaperia ja kyniä, pikkupurkkeja Miranolia, joilla voi sotke sekä itsensä että jotain ylijäämäsäilyketölkkejä, että voi kertoa jotain tehneensä.

Nyt olisi ohjelmassa sitten vielä reipashenkinen aita, jonka tarkoitus olisi pitää sisäpuolella pari koiraeläintä ja ulkopuolella ei toivottuja vieraita. Mutta se onkin jo vaativampi projekti, jota ei ihan tuosta vain huitaistakaan pystyyn.

Mansikoita, rakas Watson.

Kävin puutarhamyymälässä. Mukaan tuli ihan väkisin liljansipuleita, mansikantaimia, muutama kesäkurpitsa varmuuden vuoksi ja lannoitetta.

Ja into jäi sinne puutarhamyymälään. Nyt ei sitten vaan jaksa. Mutta huomenissa. Teen sen mansikkamaan ja perustan kurpitsapenkin. Annan kananapaskaa raparperille. Huomenna. Huomenna on aina hyvä päivä.

Jyrsijät, perkeleet.

Ensialkuun on todettava, että olen menettänyt viidenneksen lukijoistani. Kiitos ja anteeksi. YÄÄÄÄÄÄ....

Toisekseen, rotan- ja hiirenloukkuja viritellään. Hyvä, ettei napsahtanut äsken peukaloon. Omaan.
Ovat jyrsijät syöneet papujen ja auringonkukkien alut ihan tykkänään. Taidan sittenkin muovittaa ne. Siis ne idätysastiat. En hiiriä yms. Tai jos saan hengiltä, voisihan tolkuttoman elukan valaa vaikka akryyliin. Ilskottava ajatus on se. Siinä viaton eläinparka mätänisi hissukseen siinä akryylikappaleen sisikunnassa, ihan näkösällä. Ei kiitosta vaan. Ei.

Teimme myös uuden kasvilavan. Löytyi orpo lavakaulus. Se levitettiin nurtsille. Pohjalle paksusti sanomalehteä, että saadaan syksymmällä penkistä uutisia. Päälle multaa, ensin savista peltomultaa, sen päälle kompostoitunutta kompostimultaa ja pintasilaus tehdään kaupanmullalla. Sitten vaan joskus kurpitsaa siihen, kesäsellaista, ja eikun syömään. Aikanaan.

Nyt pitää mennä istutukset kastelemaan. Tosin istutuksen jälkeisessä kastelussa piti asentaa sipulit uudelleen takaisin penkkiin, kun kelluivat iloisesti veden pinnalla. Olisi kannattanut kastella se multa ekana. Mutta olisi ollut turhan helppo nakki semmoinen.

Vodaa!

Eilen menin otsa maassa ja survoin multiin sipulia ja yrttejä. Kastelin mitättömässä kasvihuoneentekeleessä olevat siemennykset ja järjestelimme pihamaalle soveliaan kasteluolosuhteet. Eli punkesimme vesitynnyrit rännien alle. Kohta on vettä vaikka lehmät jois. Vielä on tähteellä vanha kaivomme, johon survotaan vesiautomaatin letku, että saadaan alapihan kasvannaiset kasteltua.
Kahdeksan vuotta alatontilla viihtynyt multakasa pitää vielä siirtää eli levitellä jonnekin. Että saadaan lisää multaa.

Eilinen kastelusessio päättyi nauruntyrskeeseen, kun sipulit pulpahtelivat kastellessa mullan pinnalle. Olisi pitänyt kastella multa ensin perusteellisesti ja sitten vasta tunkea sipulit pinnan alle. Nyt jouduin laittamaan kymmenkunta uudelleen.

Onneksi luonto kastelee tänään, niin ei tarvitse itse kastella. Teen vaan tinktuuroita vihellellen Suvivirttä. Muutama kasvi puuttuu vielä, että kokoelma olisi valmis. Alkon typykkä katseli jonniin verran pitkään, kun hain kolme litraa votkaa...Vitsailin, että äitienpäivä tulee, pitää varautua.

Mitä? Ei lunta?! Varjopaikatkin kohta lumetta.

Lumetta tai ei, meidän pihaltamme ei enää löydy lunta kuin pohjoisseinustalta ja yhden katoksen edestä. Siis sitä on katoksen etualalla. Ei katoksen verran. Lumi alkaa olla pelkkää lumetta. Lumelunta. Pihallamme venyy vanha saunan pata, joka ei takuuvarmalla ole ollut sula sen kyljessä lepäävän jäälimpin takia, niin sieltä työntyy jo villitulppaanin versoja. Aika suuriakin.

Viimevuonna kasvattamani kurpitsa, se semmoinen pyöreä mollukka, asui kahdeksan kuukautta keittiön pöydällä. Suureksi kummastuksekseni avattaessa ei kurpitsa ollut sisältä mätä, kuten herra odotti. Ja makukin oli erinomainen. Viillelty kurpitsa otti kyllä itseensä, ja himpunverran homehtui. Avoimista pinnoista. Senkin olisin voinut välttää, jos olisin voidellut pinnat kevyesti öljyllä ja sullonut mollikan jääkaappiin. Mutta kun ei, niin ei. Piti jättää pöydälle muhimaan. No, siemenet on ihan jees.

Ja nyt hittovie, joudun pakon edessä venymään sisätiloissa, kun voisin rakentaa peruskuntoa raaputtelemalla pihaa! Ja ainoat kukkivat ovat ruttojuuret ja krookukset. Ruttojuurista on iloa perhosille, joita lenteleekin ihan mukavasti ilmatilassamme.

Eipä tässä muuta, kuin ihmettelemään maailman menoa. Ja tuloa. Sekä että ja myöskin.

Kevättä edistämässä.

Ripottelin jo eilen tuhkaa takilleni ja kengänkärjille. Tosin lumensulatustarkoituksessa. Löysin tuhkan seasta myös muutamia nauloja, sillä näämmäs oli takassa tullut poltettua jotain naulapitoista. Niistä ei juurikaan ole kasvamaan eikä lannoitteeksi eikä sulattamaan lunta. Tai ehkä ne kuumina olisivat lunta sulattaneet. Tuossa pihamaalla on nimittäin inha kinos, joka ei ota sulaakseen. Kulkuväyliltä on piesty rautakangella jäitä pois.

Tämä kevät on ollut taas omituisten keväitteni joukossa omituinen. Yhtään pelakuun pistokasta tai itävää yrttiruukkua minulla ei ole. Eikä paljon muitakaan. Puolustuksekseni lausun paasilinnamaisia absurdeja totuudenpuolikkaita sekä manaan ilmastoamme alimpaan kattilaan. Ennen vanhaan tähän aikaan vuodesta tupattiin kuolemaan. Kuolinvuoteella korisi varmaan kaksi kolmasosaa katajaisesta kansastamme, imeväiset piltit ja vanhukset noin etujoukkoina. Omaiset huokailivat, että sentään maa alkaa olla sula, että saadaan hauta kaivettua.

Tänään tuolla ulkomaailmassa tulee vettä solkenaan. Alan pikkuhiljaa penkoa framille puutarhatyökaluja, ruukkuja ja sensellaista. Josko vaikka innostus iskisi yllättäen, siis ihan kympillä. Että olisi sitten kesän mittaan kasteltavaa ja nypittävää. Ai hemmetti! Ostinhan minä perhehelvetistä, eli ostoshelvetistä kaksi erilaista timjamia ja yhden rosmariinin. Että siltäosin yrttiviljely on aloitettu.

On taas aika...

Päivittää tätäkin. Joskus vaan tuntuu melkeinpä ylivoimaiselta laittaa viime kuulumiset tarjolle.

No, sain kasan kesäkurpitsaa, paprikoita, kaksi ja puoli kiloa tomaatteja, reilusti pinaattia, uskomattomasti yrttejä, kaksi tavallista kurpitsaa ja painajaismaisesti papuja. Sato on korjattu maaruun.
Selleri ja keräkaali tuolla vielä istuvat penkissä, en vielä ole niihin kajonnut. Ja muutama pikkuinen kesäkurpitsakin vielä kasvaa. Ei siinä mitään, olen oikein tyytyväinen saavutuksiini, sillä tuolla purnukka-, ruukku-, laatikko- ja saaviviljelyksellä saadulla sadolla on hyvä tukea taloutta, joka on aina ja iänkaikkisesti kireällä. Sienestyksestä puhumattakaan. Kuivuri on huutanu punaisena viikon.

Tässä jo suunnittelen ensivuoden viljelmiäni. Kiitosta teille, joilta sain Hontelon Auringonkukan. Hontelo värjöttelee edelleen rappusillamme. Seuranaan hajanaiset kehäkukat. Ja kuten huomasittekin, niin selleri kasvaa vielä! Pieni paprikan/chilintaimikin on hengissä, varmaan se toinenkin. Basilika ei minulla kestä hengissä, näämmä.

Saapuu syys.

Pavut ja herneet on jo tuomittu kompostoitumaan. Sienipenkissä eli -viljelmässä kasvaa herkkusieni. Ostin lootan Honkonkista viime keväänä. Kurpitsat pyöristyvät ja kasvattavat ymmyriäistään. Mansikkakin tekee vielä toista kierrosta. Vähän on vetistä menoa. Tomaateista olen latvat jo katkaissut, että ehkäpä niihinkin tulee vielä punaisia tomskuja. Yhteen ei tule punaista millään. Vaikka käyn päivittäin sille kiroilemassa. Kesäkurpitsanperkeleet vaan tuottavat satoa edelleen! Ei huono, sillä tykkään tuosta mauttomasta vihanneksesta. Laitan sitä jopa tsatsikiin kurkun sijasta. Salkopavut ovat kohta katolla. Niitä ajattelin laittaa ensivuonnakin, ovat niin erinomaisen hauskoja. Niissä on valkoiset tai keltaiset pienet kukkasetkin.

Impatiensta vastaan tappelu jatkuu. Siitä etten vissiin tienneetkään. Meillä on riesana tämä paukkukukka eli jättipalsami. Sitä revitään pois tämän tuosta. Kiva kukkanen, muttei meidän kukkanen. Köynnökset aidanvieruksessa voivat melko hyvin, koska nyt on tullut vettä. Kelasköynnöskin näyttää tekevän uutta versoa.

Kesä on tosiaan mennyt rattoisasti vettä kantaessa. Ja ensivuonnakin laitan risat ämpärit, saavit ja osan taimilaatkoista hyötykäyttöön. Eli täyteen kukkasia, yleishyödyllisiä hyötykasveja ja muuta kivaa. Porkkanaakin voi kasvattaa ämpärissä, joten se laitetaan listalle. Siemenluetteloista saa kivoja idiksiä, että miten rahansa laittaisi haisemaan. Ja kysymyshän kuuluu: "Mitkä rahat?" Talven yli voi sinnitellä unelmoimalla ja vanhoja, nauhoitettuja puutarhaohjelmia katsellen. Sekä, totta kai!, blogia pitämällä. Siitä en luovu.

Satoa ja sadetta

Oi! Olen nyt päässyt siihen vaiheeseen, että satoa saa pian puut ja maa. Vai oliko se sadetta?
Sataa ihan kiitettävästi, joten kuolaan sienien perään, että koskahan niitä saisi taas pakkaseensa sulloa ja kuivuriin.

Mutta pihalta olen jo Kamikaze-Tomaatista pistellyt useita pirteitä tomaatteja parempiin suihin, borlottipavut alkavat olla kystää kamaa ja salkopapu vasta kukkii. Taatana. Yrttejä on pakkasessa jo kivasti. Kaalit eivät "kaaliudu" vaan näyttävät olevan vieläkin ihan levällään. Kesäkurpitsaa on tullut silviisii kurpitsa viikossa tahtiin. Että piisaa syömistä kivasti, juu. Paprikan raakileitakin roikuskelee tuossa kaksi vuotta vanhassa rungossa. Luit oikein, kaksi vuotta vanha.

Ensivuoden siemenluetteloitakin on alkanut kopsahdella postilooraan, kun vaan olisi paikka kaikille tulppaaneille, krookuksille sekä muille mukulakasveille että sen sellaisille, olisin jo tyhjentänyt naapurinkin säästöpossun.
Ensivuonna meinaan laittaa uuden kierroksen tulemaan...

Auringossa kasvaa.

Vajaamittainen puutarhani on nyt aika jännittävässä vaiheessa. Saavikurpitsa levyttää pitkin rinnetonttiaan noin 10cm päivässä kaikilla versoillaan. Siirsimme sen omalle tontille pois koirankopin katolta. Sijalle laitettiin kauniilla vaaleanpunaisella kukalla kukkiva salkopapu. Papu-hernepenkit (parvekelaatikot) rönsyävät hienosti. Kattoviljelmän loodaan piti jo tunkea keppejä pitämään kasvusto aisoissa. Paprika osoittaa elonmerkkejä, pienet chilintaimetkin taitavat jäädä henkiin. Ihan kaikki tomaatit kukkivat! Mansikkasatoa on korjattu noin yksi kahdessa päivässä, ennen kuin rastaat ehtivät. Yrttiviljelmässäni ainoastaan rosmariini voi äärimmäisen huonosti. Muut rehottavat, myös ne viisi kesäkurpitsaa, jotka tuonne tyrkkäsin hätäpäissäni.

Nokkosvesi rules, ainakaan vielä ei ole näkynyt kirvoja. Haju on kammottava, mutta ei ole kyllä kirvojakaan. Ja se on luonnon oma lannoite. Alan vakuuttua sen tehosta yhä enemmän! Luumupuu ja raparperi tykkäävät. Raparperi on jäänyt jotenkin lapsipuolen asemaan tässä tohinassa.

Kiva, kun saa yrttejä omasta yrttipenkistä. Siitä en tule luopumaan! Lipstikka on varmaan ensi vuonna jo kunnollisen kokoinen.

Kesäpäivän riemuja

Todella riemuja. Yrttitarhani alkaa pikkuhiljaa hissukseen valmistua. Enää muutamia taimia, niin voi jo sanoa, että melekosen valamista. Salviaa syöksin siihen oikein kaksin kappalein, samoin rosmariinia, kun ensimmäinen taimi oli jotenkin huterahko. Tomaatintaimia onkin yllättävän paljon. Peräti kuusi kappaletta ja ne menevät saavi-ämpäriviljelyyn. Samoin muutama kurpitsa. Iso. Kesäkurpitsoitakin on erinäisiä.

Kuvassa on minttua, rakuunaa, oreganoa, timjamia, salviaa, ruohosipulia, rosmariinia ja persiljaa. Joskohan näillä pärjäisi!

Suureen kukkiruukkuun työnsin minitomaattia kasvamaan. Kokoluokka ruukulla jätti. Orvokit olivat siinä jo ennestään. Saavat ollakin, lisäksi hautasin siihen myös basilikan siemeniä.

Kaikki hyvin. Ainakin tukka.

Reippaat pikkutaimet ovat reippaita, ruukuttamaankin pitäisi päästä, jahka tässä siivouksen tuoksinasta pääsee.
Hontelo aurinkonkukkakin voi hyvin. En ole sitä mihinkään siirtänyt rappuselta, kun näyttää siinä voivan.

Herne- ja papuosastokin voi paremmin, lienee hiirulainen juossut ääreen. Siemeniä ajattelin vielä laitella tuonne maahan, kunhan saan kärrärin kärräilemään minulle kasoittain multaa, joita voi jotenkin nimittää penkiksi! Traktorimies meinasi pölliä minulta pöllin, muttei ehtinyt, kun ehdin hätiin. Onneksi oli viimetalvinen aurasetä. Eikä joku outo hyypiö.

Noh, menen lannokevettä teeskentelemään. Isompia nokkosia saaviin. Ja kerron vielä tässä senkin, että luumupuussani oli YKSI kukkanen! Viime vuonna ei sitäkään. Luumupuukin on aika nuori. Tosiaan.

Varjoja patariisissä.

Ei paista aurinko risukasaan, eikä oikein muuallekaan. Onneksi sentään on luvattu säiden lämpenevän. Toivottavasti kohtuullisesti. Kesästä saisi luvan tulla oikea kesä ilman helvetillisiä helteitä. Aurikonkukka on ottanut siis aurinkoa. Ja tässä hän poseeraa tyylikkäästi Lundian hyllytuen ja vanhan, 50-luvun, Hesarin välissä. Hesari haisi niin naftaliinille (koimyrkky, ei polttoaine. Polttoainetta sanotaan naftaksi), että joutui tuulettumaan rappusille. Näkyy taustalla myös pölyyntynyt sademittarin mittalasi, ei ole juurikaan käyttöä ollut.

 

Huomatkaa, varsi on saanut väriä!

Eilen oli "vanhan kansan virallinen herneenkylvöpäivä". Minä puolestani kiroilin kotihiirulaisiamme herneenversojen syömisestä. Laitoin hernettä ja papua jo aikoja sitten kasvamaan. Ja joitain muitakin rehuja. Yhden basilikankasvatusalustan olen onnistunut kylvettämään aika huolella, samoin "jonkin" koristekasvin. Koristekukkaset pitänee mennä laittamaan kuivempaan multaan, etteivät huku aivan tykkänään. Sen siitä saa, kun pintamulta on kuivaa, eikä vaivaudu tökkäämään sormeaan sinne mullan sekaan. Paras kosteusmittari. Tänään on niin tylsän harmaa päivä, että taidan vetää lonkkaa suurempien saavutusten välttämiseksi. Pieniä liikkeitä, varovaista puuhailua sekä erittäin vähäistä kahvinnautintaa. Ettei iske kofeiinitärinä kesken ruukutuksen.

Rankka huomio.

Unodin laittaa muovihuoneen säppiin ja hallaharson oikeaan paikkaa. No, huomenna on päivä uus. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ehkäpä joskus minäkin opin kärsivällisyyttä. Tai edes jotain. Öytä.

Paikoillanne, valmiit....

Eikä läheskään valmiit. Tänään ajattelin harrastaa mahdottoman kylvös- ja idätysastiamereni setvintää. Siellä on jo papuja ja vaikka mitä pikkutaimella. Pavut voi näämmäs tällätä komeesti jo kasvualustaan ja muut purkittaa. Salaatinkylvön aika näyttäisi tulevan väkisin. Samaan laatikkoon menee pinaattia. Ettei pääse totuus unohtumaan. Multa loppunee kesken ja todennäköisesti tuota lannokettakaan ei ole, jos on ollenkaan missään jämiä. Rhodo lannoitetta on sen sijaan kaksi purkkia.

Ei auta. Niin hyvin koulittuja nuo pirskaleen idut eivät vielä ole, että menisivät purkkiin ilman aikojaan. Joten hommiin!

Tästä se lähtee irralleen.

Sain tässä tänään haltuuni auringonkukan. Vähän hontelohkon, mutta haitanneeko tuo.
Kait se siitä komistuu ja voimistuu. Ellen sitä ennen onnistu sille tekemään mitään omituista ja satu sitten heittämään veiviään. No, jääpä kauniit muistot ja kuva, jonka tällään tähän, nyt:

Tässä on siis sankari töötättynä aidassa törröttäviin murhatteihin. Murhateissa oli niin rutkasti ripsiäisiä, ettei niitä voinut ajatella sisätilain somistuskukkasiksi. Piti julmasti hyljätä ne tuohon aidan vierukseen ja köyttää ruukku kiinni, ettei lähde lentoon. Kuivakukkiakin on siinä valmiina, että eivät tunne oloaan yksinäiksiksi. Vaiheet siis jatkuvat, saadaanko ruukun väri muuttamaan auringonkukan yläosastoon. JÄNNÄÄ!