Esi-idätyksen esikatselua esikoille.

Jees, saahan nähdä, miten tämän ajastuksen nyt käy. Meneekö sinne päinkään vain pelkästään päin helvettiä. Pitäisi putkahtaa ilmoille torstaina 10.5.12. Jos, niin hyvä ja jos ei, niin sitten ei hyvä heilu.

Tässä viikon 19 mittaan on tehty lähes oikeita puutarhaan liittyviä töitä. Mm. kaivettu muovisen kasvihuoneenkäppyrän muovi jostain kellarin lattiatasosta. Sinne viriteltiin kasvannaisia, sekä kesäkukkamallia että vihannesjohannesviritelmää. Pinaattia ja krassia, pavunituakin. Esikasvatusta, nääs.

Enemmän, kuin näitä kasveja, olisi kiva saada pieneliöstöä tontille. Jotain niinkuin hyötyeläintä. Kaneista en pidä, paitsi uunipannussa. Karkaavat vielä ja sitten meillä on pupuongelma. Ja aivan varmasti myös varsijousi. Sillä minä en diggaa villiintyvistä lemmikkieliöistä. Mirriltä nirri pois, jos ottaa perheestä ritolat. Koiraeläimetkin saisivat pötkiä lähimmän koiratalon hoteisiin, eikä jäädä metsiin toikkaroimaan. Tässä taannoin paikkaseudullamme viipotteli villiintynyt, ja kas, Tallinnasta ns. pelastettu koiraparka, jonka paikka olisi ollut aivan jossain muualla, kuin tässä lähiympäristössä. Perkele. Vaikka olenkin hellämielinen mummeli, niin kulkuelikoita en siedä. Olisin varmaan raamatunaikoina ollut heinäsirkkavitsauksen pahin viholainen. Hutkinut varpuluudalla hengiltä koko populan.

Mutta suureksi ihmeekseni raparperi, luumupuunraaskut ja sipulikasvit ovat hengissä. Ja vielä suuremmaksi äimistyksekseni on vihanneslaatikosta änkeämässä saksankirveliä ja lipstikkaa. Siitä olen iloinen, että muutama muu maustekasvikin pilkistää mullan alta. Kuten timjami, jota viime vuonna kylvin, mintunperkelettä ei saa hengiltä millään, persiljaa nousee toiseenkin lootaan ja hitunen ruohosipuliakin näyttää änkeytyvän kevätahavan hyvältäväksi.

Vettä kaipaavat puut ja maa. Sekä minä. Siitospölyä on aivan liiankin kanssa ilmoilla, enkä jaksaisi enää niistää kaiken aikaa. Pykii jo nahka nenänpielistä. Ja räkä valuu virtanaan, makoili tai istui, aivastuttaa ja silmät ovat kuin Närpiöläisellä tomaattikauppiaalla.

Kiva sentään, kun on kevät. Kaikille ÄIDEILLE HYVÄÄ ÄITENPÄIVÄÄ.

Mitä? Ei lunta?! Varjopaikatkin kohta lumetta.

Lumetta tai ei, meidän pihaltamme ei enää löydy lunta kuin pohjoisseinustalta ja yhden katoksen edestä. Siis sitä on katoksen etualalla. Ei katoksen verran. Lumi alkaa olla pelkkää lumetta. Lumelunta. Pihallamme venyy vanha saunan pata, joka ei takuuvarmalla ole ollut sula sen kyljessä lepäävän jäälimpin takia, niin sieltä työntyy jo villitulppaanin versoja. Aika suuriakin.

Viimevuonna kasvattamani kurpitsa, se semmoinen pyöreä mollukka, asui kahdeksan kuukautta keittiön pöydällä. Suureksi kummastuksekseni avattaessa ei kurpitsa ollut sisältä mätä, kuten herra odotti. Ja makukin oli erinomainen. Viillelty kurpitsa otti kyllä itseensä, ja himpunverran homehtui. Avoimista pinnoista. Senkin olisin voinut välttää, jos olisin voidellut pinnat kevyesti öljyllä ja sullonut mollikan jääkaappiin. Mutta kun ei, niin ei. Piti jättää pöydälle muhimaan. No, siemenet on ihan jees.

Ja nyt hittovie, joudun pakon edessä venymään sisätiloissa, kun voisin rakentaa peruskuntoa raaputtelemalla pihaa! Ja ainoat kukkivat ovat ruttojuuret ja krookukset. Ruttojuurista on iloa perhosille, joita lenteleekin ihan mukavasti ilmatilassamme.

Eipä tässä muuta, kuin ihmettelemään maailman menoa. Ja tuloa. Sekä että ja myöskin.

Kevättä edistämässä.

Ripottelin jo eilen tuhkaa takilleni ja kengänkärjille. Tosin lumensulatustarkoituksessa. Löysin tuhkan seasta myös muutamia nauloja, sillä näämmäs oli takassa tullut poltettua jotain naulapitoista. Niistä ei juurikaan ole kasvamaan eikä lannoitteeksi eikä sulattamaan lunta. Tai ehkä ne kuumina olisivat lunta sulattaneet. Tuossa pihamaalla on nimittäin inha kinos, joka ei ota sulaakseen. Kulkuväyliltä on piesty rautakangella jäitä pois.

Tämä kevät on ollut taas omituisten keväitteni joukossa omituinen. Yhtään pelakuun pistokasta tai itävää yrttiruukkua minulla ei ole. Eikä paljon muitakaan. Puolustuksekseni lausun paasilinnamaisia absurdeja totuudenpuolikkaita sekä manaan ilmastoamme alimpaan kattilaan. Ennen vanhaan tähän aikaan vuodesta tupattiin kuolemaan. Kuolinvuoteella korisi varmaan kaksi kolmasosaa katajaisesta kansastamme, imeväiset piltit ja vanhukset noin etujoukkoina. Omaiset huokailivat, että sentään maa alkaa olla sula, että saadaan hauta kaivettua.

Tänään tuolla ulkomaailmassa tulee vettä solkenaan. Alan pikkuhiljaa penkoa framille puutarhatyökaluja, ruukkuja ja sensellaista. Josko vaikka innostus iskisi yllättäen, siis ihan kympillä. Että olisi sitten kesän mittaan kasteltavaa ja nypittävää. Ai hemmetti! Ostinhan minä perhehelvetistä, eli ostoshelvetistä kaksi erilaista timjamia ja yhden rosmariinin. Että siltäosin yrttiviljely on aloitettu.

Satoa havaittu

Le Longue Kurpiza venyttelee itseään pitkin poikin. Hedelmöitetyt hedelmät möyhistyvät ihan silmissä. Hedelmöittämätön putosi eilisen rankan sateen saattelemana. Kesäkurpitsassa on jo kaksi syöntikokoista kurpitsaa, joten tänään ne joutunevat suoraan grilliin, kulkematta keittiöni kautta. Keittiöön on raput, ja grille kävelee suoraan tuosta kasvatuspisteeltä. On minulla jo grilliherkkusienikin. Se kasvaa romukaupasta ostetussa sieniviljelmässä. Hauska.

Tomaateissa on rutkasti pieniä palluroita, jotka joskus saattavat muuttua punaisiksi, or whatsoever. Odotus palkittaneen joskus...

Pavut ja herneet pukkaavat palkoa. Borlottipavut saavat tuleentua rauhassa. Salkopapujen pötkyjä odotellessa! Keräkaalit keriytyvät ja yrttimaustetta voi poimia omasta penkistä mielin määrin. Eritoten erilaisia persiljoita. Lipstikkaa. Lipstikka ajaa kivasti nestettä pihalle, samoin koivu, takiaisenjuuri ja mansikka. Teen teen kunhan saan kuivattua riittävän määrän näitä herkkuja!

...ja nyt tarkempiin sherlokointeihin kattopuutarhojeni uumeniin!

Kuristajakurpitsan paluu

Oli synkkä ja myrskyinen yö, kun kurpitsapenkkiin oli majoittunut kolmemetrinen triffidi. Äh, mitä hevonpaskaa. Siis kurpitsatynnyrini sisältö on alkanut levitä ympäristöön huolestuttavalla nopeudella, jota minä vielä edistän nokkovesineni. Vaikka teenkin aika laimeaa nokkosvettä. Ja lannoitepurkilla käyn tämän tuosta, joten onko mikään ihme, jos kukkiset ja johannekset vääntävät tiesminkä korkuisia ja mittaisia versoja.

Mutta tuo kurpitsa on huippu! Se on nyt kasvanut todellakin yhden kolmemetrisen verson, jossa on tyttökukka ja poikakukkia, sekä yhden kaksimetrisen, siinäkin pollottaa pieni tyttökukan alku ja muutaman vielä lyhykäisen versonpoikasen. Kaikki venyvät tasaiseen 5-10cm päivässä tahtiin. Kesäkurpitsa vaihtoi penkistä kukkapurkkiin, vähän lytistyi, mutta on jälleen virkoamassa entistä ehommaksi. Eli voin odotella herkullista satoa ihan parin viikon tms. kuluttua. Tyttökurpitsakukat on noita, joista sitten sukeutuu syötävän hyvää. Poikakukkia voisi vaikka friteerata. Nam. En vain raski mennä hypelöimään kukkia katki ja sihahtelemaan taikinakuoressa pannuun. En ole kovin haka noissa friteeraustaikinoissa.

Tässä on jo kannettu vettä niin, että sormenkynsiä ei kohta tarvitse leikellä. Raahaavat hyppyset jo maata. Mutta entäs sitten? Jollen olisi raahannut, ei olisi kurpitsaakaan. Voin pikapuoleen korjata myös korianterisatoa, harventaa pitää myös salaattia, ehkäpä jopa leikata minttua. Persiljaa pakastella ja silputa ruohosipulisato parempaan talteen. Myöskin ajuruoho ja mäkimeirami ottaa talteen talven varalle. Nyt vielä kun olisi muutama marjapensas, vattuja ja omppua. Niin eiköhän se tästä. Voi sitten hikikarpaloidensa vuodattamista muistella paukkupakkasessa, hellan äärellä vaikkapa. 

Ruukkupuutarha, tuo unelmain toteutin!

Minulla on siis kurpitsantaimia saavissa. Kyllä, ihan sen ison, palluraisen ja oranssin kurpitsan. On sekä itse kasvatettua ja ostokurpitsaa. Laitoin saavinpohjaan olkia salaojaksi ja tulevaksi kompostiksi ja päälle multakerros, rrrrrunsaasti luonnonlannotetta ja päälle reipas kerros multaa. Taimet istumaan siihen päällimultaan. Hienolta näytti jo heti alkuun. Nyt lehdet ovat pienen raparperin lehden kokoisia ja ensimmäiset kukkanuput on havaittavissa! Jee! Samoin kuin kesäkurpitsassakin. Sielläkin kumottavat keltaiset, pienet kukkanuppuset varrentyngässä. Eli odottelen kukinnan alkamista, koht'sillään tuleekin sitten pikkuisia kesäkurpitsoja, joita on kiva friteerata.

Tomaatit muuttivat nekin asuinpaikkansa penkistä saaviin ja pariin ämpäriin. Chiliä ei tänä vuonna olekaan kuin yksi ja pahaa pelkään, että se onkin paprika. Pikkiriikkiset taimet eivät taida ehtiä tänä kesänä satoa tuottamaan. Ne chilit. Tomaateissa on jo muutama pikkuinen raakile ja kaikki tomaatit kukkivat kauniisti! Kohta tulee tomattisatoakin. Mainiota. Auringonkukka on pykännyt kivan nupunalun. Tuossa se hutjuu rappusilla, köytettynä kiinni tukikaiteeseen. Se koko rehu. Herne- ja papupenkissä on härkäpavun kukintaa. Nehän siis sijaitsevat parvekeruukuissa. Kiitos hänelle, joka nakkasi pois hyvät ruukut! Pinaatti-korianteriruukku on kasvun iloisessa alussa ja samoin salaattipenkkini. Mangoldia taidan saada vain taimen tai kaksi. Että aina joku menee ns. vituiksi. Eli ei mene niinkuin Strömsössä. Tai Römpsässä, kuten eräs herra asian ilmineeraa.

Ja nyt iloisena vedenkantoon, sillä ilmassa on selkeä porotuksen tuntu, varjossakin 23 astetta. Varmaankin loppukesästä sitä muistuttaa jo gorillaa, kun kädet ovat venyneet polvien alapuolelle. Kynnenleikkuulta säästyy, kun ojentaa sormet asvaltilla kävellessä.

En ole uskaltautunut ulos...

Viime yönä oli hallaa. Hemmetti. Minä tietekin unohdin taas kateharson. Se on paketissa, ja tokkopa sitä pakettia avataan ennen ensi kevättä. Luulen ma. On varmaan jossain välissä mentävä vaan silmät kiinni tuonne "taimistoon" ja laskettava kuolleet. Toivottavasti kuolleita ei ole. Tuo lampi tuossa ihan lähellä auttaa useimmiten sillä viisiin, ettei halla kovasti meitä ahdista. Toisinaan kyllä. Ainakin ajatuksellisesti.

Kurpitsantaimet ovat edelleen kaupassa, sillä eläke saapuu juhlistamaan likviditeettiäni vasta ensi viikolla. Toivottavasti niitä silloin vielä on. Mutta nyt lienee korkea aika perehtyä Korpikangas Siemen frö - ja Excotic Gardens -valikoimiin. Katalookia vaan pöytään, josko niistä vielä jotain löytyisi!

Raportti taimieni seasta myöhemmin päivällä.
Niin, ja tämä blogi sisältää "kaupallisia tiedotteita" mutta maltillisesti.

Siellä voivat hyvin taimet. Vähän on pari tomaatintainta hassun näköisiä, mutta tomaatti on siitä ihmeellinen, että sehän kasvaa alkuun päästyään vaikka ikkunasta sisään. Tästä hyvästä katson ansainneeni vartin päikkärit.

Kaikki hyvin. Ainakin tukka.

Reippaat pikkutaimet ovat reippaita, ruukuttamaankin pitäisi päästä, jahka tässä siivouksen tuoksinasta pääsee.
Hontelo aurinkonkukkakin voi hyvin. En ole sitä mihinkään siirtänyt rappuselta, kun näyttää siinä voivan.

Herne- ja papuosastokin voi paremmin, lienee hiirulainen juossut ääreen. Siemeniä ajattelin vielä laitella tuonne maahan, kunhan saan kärrärin kärräilemään minulle kasoittain multaa, joita voi jotenkin nimittää penkiksi! Traktorimies meinasi pölliä minulta pöllin, muttei ehtinyt, kun ehdin hätiin. Onneksi oli viimetalvinen aurasetä. Eikä joku outo hyypiö.

Noh, menen lannokevettä teeskentelemään. Isompia nokkosia saaviin. Ja kerron vielä tässä senkin, että luumupuussani oli YKSI kukkanen! Viime vuonna ei sitäkään. Luumupuukin on aika nuori. Tosiaan.

Paikoillanne, valmiit....

Eikä läheskään valmiit. Tänään ajattelin harrastaa mahdottoman kylvös- ja idätysastiamereni setvintää. Siellä on jo papuja ja vaikka mitä pikkutaimella. Pavut voi näämmäs tällätä komeesti jo kasvualustaan ja muut purkittaa. Salaatinkylvön aika näyttäisi tulevan väkisin. Samaan laatikkoon menee pinaattia. Ettei pääse totuus unohtumaan. Multa loppunee kesken ja todennäköisesti tuota lannokettakaan ei ole, jos on ollenkaan missään jämiä. Rhodo lannoitetta on sen sijaan kaksi purkkia.

Ei auta. Niin hyvin koulittuja nuo pirskaleen idut eivät vielä ole, että menisivät purkkiin ilman aikojaan. Joten hommiin!

Äitienpäivää!

Aurinko räkittää kirkkaalta taivaalta, ja lähempi tarkastelu osoitti, että suurin osa kylvöksistäni on itänyt ja pavut varsinkin varsia tekevät kiivaaseen tahtiin. Mikään ei ole muovissa paleltunut! Ihme. Ehkä se kyntteli auttoi.

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE!

Kasvannaishuoneessa vilkkuu, yön ainoa tuplavalopilkku.

Tässä havainnekuva muovikassihuoneesta, kyntteleineen. Valitan kuvan tasoa, herkimmät katselijat saattavat joutua tilaamaan terapiaa vielä näin äireenpäiväin alla. Valivali.

Siellä ne lyhtykynttelit kumottavat alimmaisina. En ole käynyt nyt katsomassa, en eden vilkaisemassa, että onko koko tuotantolaitos sulanut kasaksi muovia ja metallia. Tai no, kyllähän sen tietäsi, että onko. Sen verran on likillä puuvarantoamme, että olisi saattanut paikalla käydä vaikka VPK. Ehken jopa enempikin palo- ja muuta kuntaa. Olisi sitten ollut tosi hotteja chilejä(kin).

Hallaa ja haljua fiilistä.

Eilen kiikutin kyntteleitä oikein kaksin kappalein muovikassihuoneistoon. Toinen vetskari pisti hanttiin, kärväytin sormeni ja en ole lainkaan varma, paloivatko hallantorjuntayksiköt aamuun asti ollenkaan. Pikaisesti melko pimeässä tehty huomioni oli, että yksi tomaatintaimi oli vähän pitkällään, kun ei ollut soveliasta kukkakeppiä, vaikka risua on tontti vääränään. Ja nyt en ole vielä uskaltanut vilkaista kuin lämpömittariin. Täytyy toivoa, ettei säätiedotus pitänyt paikkaansa!

Työnnän kuvan jossain vaiheessa tuosta jättimäisestä kynttelilyhdystäni. Ja koska olen surkea kamerankäyttelijä, niin kuvakin on ihan sairaan karmea.