Minulla on siis kurpitsantaimia saavissa. Kyllä, ihan sen ison, palluraisen ja oranssin kurpitsan. On sekä itse kasvatettua ja ostokurpitsaa. Laitoin saavinpohjaan olkia salaojaksi ja tulevaksi kompostiksi ja päälle multakerros, rrrrrunsaasti luonnonlannotetta ja päälle reipas kerros multaa. Taimet istumaan siihen päällimultaan. Hienolta näytti jo heti alkuun. Nyt lehdet ovat pienen raparperin lehden kokoisia ja ensimmäiset kukkanuput on havaittavissa! Jee! Samoin kuin kesäkurpitsassakin. Sielläkin kumottavat keltaiset, pienet kukkanuppuset varrentyngässä. Eli odottelen kukinnan alkamista, koht'sillään tuleekin sitten pikkuisia kesäkurpitsoja, joita on kiva friteerata.
Tomaatit muuttivat nekin asuinpaikkansa penkistä saaviin ja pariin ämpäriin. Chiliä ei tänä vuonna olekaan kuin yksi ja pahaa pelkään, että se onkin paprika. Pikkiriikkiset taimet eivät taida ehtiä tänä kesänä satoa tuottamaan. Ne chilit. Tomaateissa on jo muutama pikkuinen raakile ja kaikki tomaatit kukkivat kauniisti! Kohta tulee tomattisatoakin. Mainiota. Auringonkukka on pykännyt kivan nupunalun. Tuossa se hutjuu rappusilla, köytettynä kiinni tukikaiteeseen. Se koko rehu. Herne- ja papupenkissä on härkäpavun kukintaa. Nehän siis sijaitsevat parvekeruukuissa. Kiitos hänelle, joka nakkasi pois hyvät ruukut! Pinaatti-korianteriruukku on kasvun iloisessa alussa ja samoin salaattipenkkini. Mangoldia taidan saada vain taimen tai kaksi. Että aina joku menee ns. vituiksi. Eli ei mene niinkuin Strömsössä. Tai Römpsässä, kuten eräs herra asian ilmineeraa.
Ja nyt iloisena vedenkantoon, sillä ilmassa on selkeä porotuksen tuntu, varjossakin 23 astetta. Varmaankin loppukesästä sitä muistuttaa jo gorillaa, kun kädet ovat venyneet polvien alapuolelle. Kynnenleikkuulta säästyy, kun ojentaa sormet asvaltilla kävellessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti