Kur pitsa kur.

Tulkitkaa tuo nyt ihan miten lystäätte. Ja tehän lystiksenne lystäätte.


Tässä tulee blogin kurpitsapäivitys:
minulla on tolkuton määrä kurpitsaa, niin kesä-, talvi- kuin myskikurpitsaakin. Vedenkanto niille on loppumaton suo. Siinä porskutan pari-kolme kertaa päivässä. Nuo kun ovat saamarin juoppoa porukkaa. Tästä kärpäspaviljongistani tarkkaillen niitä ei oikeastaan näy. Paitsi, jos lengottaa ruotoaan vähän oikealle ja peilaa läppärin ruudun kautta vasemman olkapään yli taka- ööö- vasemmalle. Siellä kiemurtelevat!

Huolestuin jo, että onko talvikurpitsani maho, kun ei näy pallokukkia (siis niitä emikukkasia) ukkokukat vaan torhottaa, minkä ehtivät. Yksi kesäkurpitsa tappoi kaikki lapsensa, ennen kuin älysin, että ne kuoli janoon Vettä, vettä! Ja leikkelin myös joitakin lehitä niistä pois. Varjostuksen takia. Siis kesäkurpitsa varjostaa aika tavalla.

Tomaateille tein muuten saman. Ja hokasin siinä leikellessäni, että kattos vaan, toinen onkin piffimallin tompsku. Toinen tavallinen. Latvaverso oli pakko nypertää poikki, ennen kuin se kasvaa kyökin akkunasta sisälle. Toisaalta olisi kätevää viillellä tomaattia leivälle suoraan ikkunasta kurkkaavasta tertusta. Mutten jaksa kantaa vettä niin helevetisti. 

Nyt onkin suunnitteilla "kastelujärjestelmä" että saisi automaatille tämän jumalattoman veden roudaamisen. Se vaatinee tonne talon toisellekin nurkalle säiliön. 

Mutta mikäs tässä on ollessa.

Viisas konstit keksii.

Olen ollut melko yksikätinen ja -totinen viimeaikoina. Pyhästi lupasin itselleni pitää huolta myös tästä tekeleestäni. Paskan latinki, en muistanut koko puutarhablogiani. Ei sinällään haitta, koska minulla ei varsinaista puutarhaakaan ole. Eikä ole muuten kahta kättäkään tällä(kään) hetkellä. Kun meni tohtor puukottamaan minua ranteeseen. Kiva tyttöihminen oli se lääkäri.

Tällä hetkellä tulollaan ei ole kuin kesäkurpitsaa ja mansikkaa, maa-artisokkaa ja jotain muuta pientä. Papuja! Niitä ei saa unohtaa, kun mikään, tuoreita herneitä lukuunottamatta, ei ole niin helppo eväs, kuin pavut! Kiehuvaan veteen tai voisulaan vaan ja käännellään, jo kohta ovat suun mukaisia.

Koristekasviosastolla rulaa kanna. Sain naapurista laatikollisen mukuloita ja niitä olikin yllättäviä määriä, osa lähti suvulle hoitoon. Kattelepa TÄSTÄ, millainen kasvannainen on kanna! Olen aina pitänyt sitä vaikeana kasvina. Katsomma nyt...Odotan jännityksellä ja heittelen lannoitusta vähän niinkuin mututuntumalla. Mutta niinhän minä teen melkein kaikkien kasviksien kanssa.

Maustemaassa ei tällä hetkellä ole kuin kituva timjami, talvehtinut rakuuna, muutamia puskia kiinanruoho- ja tavallista ruohosipulia, sipulia, HELVETILLISET saksankirveli ja lipstikka, sekä kaikki paikat täyttävä minttu. Minttutee onkin ollut kova sana. Ja helppotekoinen. Helposti myös kovaa teetä.

Vettä joutuu kantamaan niin, että tuo miespuolinen lupasi viritellä puutarhaletkuverkoston. Hyppysellä ei paljon kannuja kanniskella kannoille eikä kannoillekaan. Vietävän vietävä, tietenkin puutarhakauden aloitus persielleen. Mutta eiköhän tämä tästä taas kirkastu.

Mansikoita, rakas Watson.

Kävin puutarhamyymälässä. Mukaan tuli ihan väkisin liljansipuleita, mansikantaimia, muutama kesäkurpitsa varmuuden vuoksi ja lannoitetta.

Ja into jäi sinne puutarhamyymälään. Nyt ei sitten vaan jaksa. Mutta huomenissa. Teen sen mansikkamaan ja perustan kurpitsapenkin. Annan kananapaskaa raparperille. Huomenna. Huomenna on aina hyvä päivä.

...paahdetta.

Tietty. Ensin sataa ja sitten paistaa.

Meillä kukoistavat kuitenkin pikku kasvit. Jopa muutamat paikalleen kylvetyt ovat jo nostaneet päätänsä. Pavut ja auringonkukat ensimmäisinä. Pitänee vielä perehtyä kesäkurpitsan ja sen isomman kylvöön. Ja kylvää tuonne alamaailmaamme lisää harjaneilikkaa. Se kun on niin mukavan kirjava kasvi. Tulee lapsuus siitä mieleen. Samoin ruiskaunokista. Tosin sitä enää harvoin näkee siellä, missä sitä ennen näki. Ruispellolla.

Hara on hukassa ja jäykkä selkäni on kuin tulessa, kun yritän köykkiä rikkaruohostoa vähistä penkeistä. Mutta ennen loppuu koiralta kusi, kuin akalta konstit. Harjanvarteen vaan poikkipiena, kyllä se silläkin lähtee. Vähäiset rikkaruohot. Yritän olla ahkera, etteivät pääse riehaantumaan.

Saapuu syys.

Pavut ja herneet on jo tuomittu kompostoitumaan. Sienipenkissä eli -viljelmässä kasvaa herkkusieni. Ostin lootan Honkonkista viime keväänä. Kurpitsat pyöristyvät ja kasvattavat ymmyriäistään. Mansikkakin tekee vielä toista kierrosta. Vähän on vetistä menoa. Tomaateista olen latvat jo katkaissut, että ehkäpä niihinkin tulee vielä punaisia tomskuja. Yhteen ei tule punaista millään. Vaikka käyn päivittäin sille kiroilemassa. Kesäkurpitsanperkeleet vaan tuottavat satoa edelleen! Ei huono, sillä tykkään tuosta mauttomasta vihanneksesta. Laitan sitä jopa tsatsikiin kurkun sijasta. Salkopavut ovat kohta katolla. Niitä ajattelin laittaa ensivuonnakin, ovat niin erinomaisen hauskoja. Niissä on valkoiset tai keltaiset pienet kukkasetkin.

Impatiensta vastaan tappelu jatkuu. Siitä etten vissiin tienneetkään. Meillä on riesana tämä paukkukukka eli jättipalsami. Sitä revitään pois tämän tuosta. Kiva kukkanen, muttei meidän kukkanen. Köynnökset aidanvieruksessa voivat melko hyvin, koska nyt on tullut vettä. Kelasköynnöskin näyttää tekevän uutta versoa.

Kesä on tosiaan mennyt rattoisasti vettä kantaessa. Ja ensivuonnakin laitan risat ämpärit, saavit ja osan taimilaatkoista hyötykäyttöön. Eli täyteen kukkasia, yleishyödyllisiä hyötykasveja ja muuta kivaa. Porkkanaakin voi kasvattaa ämpärissä, joten se laitetaan listalle. Siemenluetteloista saa kivoja idiksiä, että miten rahansa laittaisi haisemaan. Ja kysymyshän kuuluu: "Mitkä rahat?" Talven yli voi sinnitellä unelmoimalla ja vanhoja, nauhoitettuja puutarhaohjelmia katsellen. Sekä, totta kai!, blogia pitämällä. Siitä en luovu.

Satoa havaittu

Le Longue Kurpiza venyttelee itseään pitkin poikin. Hedelmöitetyt hedelmät möyhistyvät ihan silmissä. Hedelmöittämätön putosi eilisen rankan sateen saattelemana. Kesäkurpitsassa on jo kaksi syöntikokoista kurpitsaa, joten tänään ne joutunevat suoraan grilliin, kulkematta keittiöni kautta. Keittiöön on raput, ja grille kävelee suoraan tuosta kasvatuspisteeltä. On minulla jo grilliherkkusienikin. Se kasvaa romukaupasta ostetussa sieniviljelmässä. Hauska.

Tomaateissa on rutkasti pieniä palluroita, jotka joskus saattavat muuttua punaisiksi, or whatsoever. Odotus palkittaneen joskus...

Pavut ja herneet pukkaavat palkoa. Borlottipavut saavat tuleentua rauhassa. Salkopapujen pötkyjä odotellessa! Keräkaalit keriytyvät ja yrttimaustetta voi poimia omasta penkistä mielin määrin. Eritoten erilaisia persiljoita. Lipstikkaa. Lipstikka ajaa kivasti nestettä pihalle, samoin koivu, takiaisenjuuri ja mansikka. Teen teen kunhan saan kuivattua riittävän määrän näitä herkkuja!

...ja nyt tarkempiin sherlokointeihin kattopuutarhojeni uumeniin!

Vedenkannon S/M -kisat

Tässä viimeaikaisten tapahtumien valossa, on vedenkannosta tullut todellinen masokismin multihuipentuma. Se on kertakaikkinen Via Dolivo, eikun Dolorin, äh, enivei. Kannut painavat nyt tonnin kappale, jos ennenkin viikkoa 29, heinäkuussa 2011. Nokkosvedessä uimaroi erinäistä pienelämää, sifonilla ja ilman. Sekä lannoite ei meinaa liueta, kuten purkki lupaa. Jonnekin pitäisi valittaa, mutta minne.

Tosiaan, viime viikolla vietin jokusen päivän eräässä lasaretissa, ja kukkiset, hetelmät, viuhannekset ja muukin kärsi poissaolessani pikkuisia vaurioita. Hontelo lopetti kukintansa jo ennen sairaalareissua. Kehäkukkaa ei varmaan taida saada kukkimaan kuin kehätiellä ja papupelto leviää puutarhakalulaatikon kannelle. Salkopapu näyttää päättäneen lopulliseksi päämääräkseen etelänpuoleisen katonlipan. Vaikka itse kasvi kasvaa ämpärissä! Juurille ei juuri tilaa, niin kasvetaan sitten ylöspäin. Kurpitsassa on pikkuisia palluroita versoissa siellä täällä, hedelmöitin juuri kaksi. Ai, mitenkö? No, poikakukka, se palluraton (tässä tapauksessa) irti varresta, kuoritaan heteiden ympäriltä kukka pois, ja toimitetaan yhdyntä, kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Kasvikunnan, ja siis kukkaset keskenään. Keräillään vähän poikakukkia, tehdään frittitaikina, kärväytetään öljyä. Kerrotaan palokunnalle, että väärä hälyytys. Syödään friteeratut kukkaset pois kuleksimasta, ennen kuin rapea päällinen sitkistyy. Toki kannattaa tarkistaa, ettei kukkiin jää koppiaisia tai mehtäluteita....

Yksi tomaattisaaveistani yritti lentää. Ja kamikazehan siitä tuli. Henkiin jäänyt itsemurhalentäjä on nyt aidan vieressä nojallaan, että voisi kiipeillä seinille. Yksi oksa menetettiin, mutta muut voivat mainiosti. Saatan jopa saada satoa! Pikkutomaatitkin voivat mainiosti. Sitä en arvannut, kuinka paljon tomaattikin tarvitsee lannoitusta! Huonostiliukenevalla lannoitteella (huom. luonnonmukaisella lannoitteella!!) lannoitan niitä tämän tuosta. Ja vettä kuluu. Vesiletkun hilaaminen pitkin puutarhaa on kuin vetäisi perässään täpötäyttä haitaribussia. Nurmikolla. Tai minun tapauksessani heinikossa. Vannon myös nokkosveden nimeen. Kaalista kaikkosivat etanat, pavuista kirvat ja kaikenkaikkiaan muukin kasvannaisto on perin tervettä. Ruuttasin salaa kyllä toluakin noihin papuihin. Niihin on herkästi tullut kirva-asujaimisto. Samoin vihannespunkit ovat viihtyneet paprikassa. Se sai osansa.

Vaikka syömmeni sykkii vajaateholla, niin vedenkantoon sitä tästä täytyy taas vääntyä. Kaikki rehut eivät ole ihan letkun ulottuvaisuuden piirissä, joten kyllä tuota kastelukannua saa hilata paikasta a paikkaan b ja takaisin ihan saatanan tavalla. Ei mene taasen niinkuin Strömsössä...

Kuristajakurpitsan paluu

Oli synkkä ja myrskyinen yö, kun kurpitsapenkkiin oli majoittunut kolmemetrinen triffidi. Äh, mitä hevonpaskaa. Siis kurpitsatynnyrini sisältö on alkanut levitä ympäristöön huolestuttavalla nopeudella, jota minä vielä edistän nokkovesineni. Vaikka teenkin aika laimeaa nokkosvettä. Ja lannoitepurkilla käyn tämän tuosta, joten onko mikään ihme, jos kukkiset ja johannekset vääntävät tiesminkä korkuisia ja mittaisia versoja.

Mutta tuo kurpitsa on huippu! Se on nyt kasvanut todellakin yhden kolmemetrisen verson, jossa on tyttökukka ja poikakukkia, sekä yhden kaksimetrisen, siinäkin pollottaa pieni tyttökukan alku ja muutaman vielä lyhykäisen versonpoikasen. Kaikki venyvät tasaiseen 5-10cm päivässä tahtiin. Kesäkurpitsa vaihtoi penkistä kukkapurkkiin, vähän lytistyi, mutta on jälleen virkoamassa entistä ehommaksi. Eli voin odotella herkullista satoa ihan parin viikon tms. kuluttua. Tyttökurpitsakukat on noita, joista sitten sukeutuu syötävän hyvää. Poikakukkia voisi vaikka friteerata. Nam. En vain raski mennä hypelöimään kukkia katki ja sihahtelemaan taikinakuoressa pannuun. En ole kovin haka noissa friteeraustaikinoissa.

Tässä on jo kannettu vettä niin, että sormenkynsiä ei kohta tarvitse leikellä. Raahaavat hyppyset jo maata. Mutta entäs sitten? Jollen olisi raahannut, ei olisi kurpitsaakaan. Voin pikapuoleen korjata myös korianterisatoa, harventaa pitää myös salaattia, ehkäpä jopa leikata minttua. Persiljaa pakastella ja silputa ruohosipulisato parempaan talteen. Myöskin ajuruoho ja mäkimeirami ottaa talteen talven varalle. Nyt vielä kun olisi muutama marjapensas, vattuja ja omppua. Niin eiköhän se tästä. Voi sitten hikikarpaloidensa vuodattamista muistella paukkupakkasessa, hellan äärellä vaikkapa. 

Turhautunut tarhuri

Tahdon satoa, nyt heti. Mutta odottaa pitää!
Otetaanpa heti alkuun pätkä Leinon Eikkaa, jonka syntymää eilen juhlistettiin Runon ja suven päivällä. Ihan lippujen kanssa! Kuten maaliskuista Minna Canthin päivääkin. Olkaatten hyvät.

Tai ootteko koskaan te painaneet
pään kesäistä nurmea vastaan,
kun heinäsirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat?
Lepinkäiset tokko ne leijuivat?
Ne tuoksuiko kukkaset tuhannet?
– Sitä hetkeä unhota et.
(Aurinkolaulun joku säkeistö)

Tämä on niitä hetkiä, kun tuntuu, ettei kesä edisty ja kasvit kasva. Ainoastaan kurpitsa kurottelee versojaan uskomattoman kauas saavistansa. Tosin tukevasti minä sitä lannoitankin. Onneksi ei tullut tuota saavia heitettyä roskiin ajastaika sitten, vaan se unohtui nurkkiin maisemaa pilaamaan. Mansikka tuottaa pari mansikkaa viikossa. Korianteri/pinaattiruukku rehottaa ja tomaatit kukkivat kilvan toistensa kanssa. Näin jo unta herkullisista pikkutomskuista. Kesäkurpitsa yrittää valloittaa koko penkin, ja olen niistä raksinut isoimpia lehtiä pois, että muutkin pääsisivät jaolle valosta. Yrttejä käyttelen tasaisesti suoraan penkistä.

Pavut kiemurtelevat ihan minne sattuu, ja tämän päivän projektina onkin raksia pajusta lisää tikkuja papujen pystyssä pitämiseksi. Hernepapuruukut, siis ne, jossa on molempia, ovat eniten tuen tarpeessa. Saisikohan EU:lta rahallista tukea?

Hontelo Auringonkukka kukkii portaalla. On aika kaunis se kukkanen. Kivan oranssinpunainen tai oikeastaan kellan- ja purppuranpunainen. Äh, täytyy otta kuva. Tiikerinliljatkin ovat riehaantuneet kukkaan! Ja linnunpoikasia räpistelee siellä täällä, mm. rastaanpoikaset otto2. Tiaisilla on ollut hyvä poikasvuosi, sinitiasen pikkuvintiöitä punkeaa melkein akkunasta sisään, samoin talitiaisen. Pidän tuossa ruokintapaikalla siementarjoilua ympäri vuoden, talvella siihen lisätään talipötkyä ja semmoista. Vähän vahvempaa evästä. Mustapääkerttukin lurittelee tässä ja punakylkirastas. Mustarastaalla on hauska tapa saapua etsimään matoja. Se pelmahtaa ensin pihapuuhun kekkasemaan ja lurittaa siinä pienen viserryksen. Pätkän vain. Sitten se hulmahtaa kasvillisuuden sekaan madonhakuun. Ja kaahaa takaisin pesälle. Nimenomaan kaahaa. Se on ainoa oikea sana kuvaamaan sen lentämistä tästä pihan poikki. Parikertaa se on melkein törmännyt päähäni. Uskomatonta, millainen viimehetken väistö sillä oli toissapäivänäkin!

Se kukkii tosi kauniisti honteloksi.

Lopuksi vielä toinekin pätkä samasta Eikan Aurinkolaulusta:

Tai ootteko mennehet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin?
Sumun keskeltä nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset?
– Sitä utua unhota et.