Kesäkuun viileä alku

Ah, nautin siitä, että aurinko ei paahda minua tainnoksiin postilaatikkoreissulla. Lempeänviileä vajaan kahdenkymmenen asteen kesä sopii vartalolle paremmin, kuin pari edellistä, jolloin hiki kiehui pinnasta taivaalle alle kolmen minuutin. Olkapäät kesivät kolmeen kertaan kesän aikana. Hattu hiersi ohimoille karvattomat laikut. Ja ne näkyivät, koska kuontaloni on ruokkoamatta jo kolmatta vuotta. Eli vanhalla naisimmeisellä on pitkä tukka. No, puutarhapisniksistähän mun piti tässä.

Sain eilen viimein lannoitettua ja istutettua mansikkakurpitsalaatikon. Ei minulla mansikkakurpitsaa kasva, vaan kesäkurpitsaa ja mansikoita samassa laatikossa. Niiden juurelle laitan kerroksen olkea, ettei rikkaruohosto pääse valloittamaan kasvualustaa ainakaan ihan heti.

Löysin lähistöltä myös köynnöskuusaman taimia, joko siementaimia tai sitten on köynnellyt itsensä nurtsiin. Pitää siirtää ne tuonne ns. oikeaan paikkaan aidan viereen.
Kaikki kukkii kivasti. Sireenit täydessä kukassa, koiranheisi myös, valeistutuksessa asuvat spireatkin kukkivat ja aronia odottelee pääsyä paremmalle kasvumaalle. Edelleen. Onhan noi tuolla jo olleet erinäisiä vuosia. Melkein kymmenen...

Hernepenkki puuttuu. Sitä ei tänävuonna tule. Hontelo Auringonkukka odottelee tuolla siirtymistä ruukkuun rappusilla. Tuulalle kiitos edellisestä. Muista hakea ruukkuja meiltä, jos loppuu. Siis ruukut.
Pavut odottavat siirtymistä ruukkuun, onkin salkopapua tänävuonna vaan, eikä ollenkaan härkäpapuja.
Chileillekin pitäisi keksiä koti.

Mutta nyt hörppimään kahveeta, tekee hyvää hipiälle ja pitää hoikkana. Kuten minusta huomaa. Varsinkin tuon hoikkuuden.

Villisti pihalla

Nyt on pompsahtanut esiin villivihannesten poiminta. Joko kuivuriin, pakkaseen tai sitten ihan suoraan lautaselle, kattilaan ja pannuun. Alkaa olla varastot melko täynnä.

Takiainen osoittautui herkuksi. Nyt alkaa paikoitellen olemaan myös jättipalsamia sen verran suurina yksilöinä, että taidan tehdä pienen koekäytön. Ilman kypsennystä en hirviä niitä vielä maistella. Voikukat ovat osittain syödyt, uppopaistelin niiden kukkia häpeällisesti dippaamalla tempurataikinaan. Tai noh, eihän toi ihan mitään varsinaista ollut, mutta muunnelmia teemasta. Eli vähän jotain jauhoa, mielellään gluteenitonta, vettä, suolaa ja kananmuna. Sotkottimella sekaisin ja kukkanen dipaten sinne sekä hulautetaan kuumaan öljyyn. Hyviä kuumana. Muista vaan liottaa mykeröitä hetki, että saat ne pikkuinniäiset pois sieltä asumasta. Proteiinilisästähän sekin käy.

Vielä ehtii ennen juhannusta etsimään montaakin kasvia, ja mitä isommaksi kasvavat, niin sen pienempi verso siitä käytetään. Tänään on kuusenkerkkien vuoro joutua pataan. Keitellessä olisi hyvä olla teräs- tai alumiinikattila. Ettei dementia-aineet sula kattilasta evääseen.

Koppa kouraan ja metsänpohjia tutkimaan.

Mitä? Ei lunta?! Varjopaikatkin kohta lumetta.

Lumetta tai ei, meidän pihaltamme ei enää löydy lunta kuin pohjoisseinustalta ja yhden katoksen edestä. Siis sitä on katoksen etualalla. Ei katoksen verran. Lumi alkaa olla pelkkää lumetta. Lumelunta. Pihallamme venyy vanha saunan pata, joka ei takuuvarmalla ole ollut sula sen kyljessä lepäävän jäälimpin takia, niin sieltä työntyy jo villitulppaanin versoja. Aika suuriakin.

Viimevuonna kasvattamani kurpitsa, se semmoinen pyöreä mollukka, asui kahdeksan kuukautta keittiön pöydällä. Suureksi kummastuksekseni avattaessa ei kurpitsa ollut sisältä mätä, kuten herra odotti. Ja makukin oli erinomainen. Viillelty kurpitsa otti kyllä itseensä, ja himpunverran homehtui. Avoimista pinnoista. Senkin olisin voinut välttää, jos olisin voidellut pinnat kevyesti öljyllä ja sullonut mollikan jääkaappiin. Mutta kun ei, niin ei. Piti jättää pöydälle muhimaan. No, siemenet on ihan jees.

Ja nyt hittovie, joudun pakon edessä venymään sisätiloissa, kun voisin rakentaa peruskuntoa raaputtelemalla pihaa! Ja ainoat kukkivat ovat ruttojuuret ja krookukset. Ruttojuurista on iloa perhosille, joita lenteleekin ihan mukavasti ilmatilassamme.

Eipä tässä muuta, kuin ihmettelemään maailman menoa. Ja tuloa. Sekä että ja myöskin.

Kevättä edistämässä.

Ripottelin jo eilen tuhkaa takilleni ja kengänkärjille. Tosin lumensulatustarkoituksessa. Löysin tuhkan seasta myös muutamia nauloja, sillä näämmäs oli takassa tullut poltettua jotain naulapitoista. Niistä ei juurikaan ole kasvamaan eikä lannoitteeksi eikä sulattamaan lunta. Tai ehkä ne kuumina olisivat lunta sulattaneet. Tuossa pihamaalla on nimittäin inha kinos, joka ei ota sulaakseen. Kulkuväyliltä on piesty rautakangella jäitä pois.

Tämä kevät on ollut taas omituisten keväitteni joukossa omituinen. Yhtään pelakuun pistokasta tai itävää yrttiruukkua minulla ei ole. Eikä paljon muitakaan. Puolustuksekseni lausun paasilinnamaisia absurdeja totuudenpuolikkaita sekä manaan ilmastoamme alimpaan kattilaan. Ennen vanhaan tähän aikaan vuodesta tupattiin kuolemaan. Kuolinvuoteella korisi varmaan kaksi kolmasosaa katajaisesta kansastamme, imeväiset piltit ja vanhukset noin etujoukkoina. Omaiset huokailivat, että sentään maa alkaa olla sula, että saadaan hauta kaivettua.

Tänään tuolla ulkomaailmassa tulee vettä solkenaan. Alan pikkuhiljaa penkoa framille puutarhatyökaluja, ruukkuja ja sensellaista. Josko vaikka innostus iskisi yllättäen, siis ihan kympillä. Että olisi sitten kesän mittaan kasteltavaa ja nypittävää. Ai hemmetti! Ostinhan minä perhehelvetistä, eli ostoshelvetistä kaksi erilaista timjamia ja yhden rosmariinin. Että siltäosin yrttiviljely on aloitettu.

Saapuu syys.

Pavut ja herneet on jo tuomittu kompostoitumaan. Sienipenkissä eli -viljelmässä kasvaa herkkusieni. Ostin lootan Honkonkista viime keväänä. Kurpitsat pyöristyvät ja kasvattavat ymmyriäistään. Mansikkakin tekee vielä toista kierrosta. Vähän on vetistä menoa. Tomaateista olen latvat jo katkaissut, että ehkäpä niihinkin tulee vielä punaisia tomskuja. Yhteen ei tule punaista millään. Vaikka käyn päivittäin sille kiroilemassa. Kesäkurpitsanperkeleet vaan tuottavat satoa edelleen! Ei huono, sillä tykkään tuosta mauttomasta vihanneksesta. Laitan sitä jopa tsatsikiin kurkun sijasta. Salkopavut ovat kohta katolla. Niitä ajattelin laittaa ensivuonnakin, ovat niin erinomaisen hauskoja. Niissä on valkoiset tai keltaiset pienet kukkasetkin.

Impatiensta vastaan tappelu jatkuu. Siitä etten vissiin tienneetkään. Meillä on riesana tämä paukkukukka eli jättipalsami. Sitä revitään pois tämän tuosta. Kiva kukkanen, muttei meidän kukkanen. Köynnökset aidanvieruksessa voivat melko hyvin, koska nyt on tullut vettä. Kelasköynnöskin näyttää tekevän uutta versoa.

Kesä on tosiaan mennyt rattoisasti vettä kantaessa. Ja ensivuonnakin laitan risat ämpärit, saavit ja osan taimilaatkoista hyötykäyttöön. Eli täyteen kukkasia, yleishyödyllisiä hyötykasveja ja muuta kivaa. Porkkanaakin voi kasvattaa ämpärissä, joten se laitetaan listalle. Siemenluetteloista saa kivoja idiksiä, että miten rahansa laittaisi haisemaan. Ja kysymyshän kuuluu: "Mitkä rahat?" Talven yli voi sinnitellä unelmoimalla ja vanhoja, nauhoitettuja puutarhaohjelmia katsellen. Sekä, totta kai!, blogia pitämällä. Siitä en luovu.

Satoa havaittu

Le Longue Kurpiza venyttelee itseään pitkin poikin. Hedelmöitetyt hedelmät möyhistyvät ihan silmissä. Hedelmöittämätön putosi eilisen rankan sateen saattelemana. Kesäkurpitsassa on jo kaksi syöntikokoista kurpitsaa, joten tänään ne joutunevat suoraan grilliin, kulkematta keittiöni kautta. Keittiöön on raput, ja grille kävelee suoraan tuosta kasvatuspisteeltä. On minulla jo grilliherkkusienikin. Se kasvaa romukaupasta ostetussa sieniviljelmässä. Hauska.

Tomaateissa on rutkasti pieniä palluroita, jotka joskus saattavat muuttua punaisiksi, or whatsoever. Odotus palkittaneen joskus...

Pavut ja herneet pukkaavat palkoa. Borlottipavut saavat tuleentua rauhassa. Salkopapujen pötkyjä odotellessa! Keräkaalit keriytyvät ja yrttimaustetta voi poimia omasta penkistä mielin määrin. Eritoten erilaisia persiljoita. Lipstikkaa. Lipstikka ajaa kivasti nestettä pihalle, samoin koivu, takiaisenjuuri ja mansikka. Teen teen kunhan saan kuivattua riittävän määrän näitä herkkuja!

...ja nyt tarkempiin sherlokointeihin kattopuutarhojeni uumeniin!

Vedenkannon S/M -kisat

Tässä viimeaikaisten tapahtumien valossa, on vedenkannosta tullut todellinen masokismin multihuipentuma. Se on kertakaikkinen Via Dolivo, eikun Dolorin, äh, enivei. Kannut painavat nyt tonnin kappale, jos ennenkin viikkoa 29, heinäkuussa 2011. Nokkosvedessä uimaroi erinäistä pienelämää, sifonilla ja ilman. Sekä lannoite ei meinaa liueta, kuten purkki lupaa. Jonnekin pitäisi valittaa, mutta minne.

Tosiaan, viime viikolla vietin jokusen päivän eräässä lasaretissa, ja kukkiset, hetelmät, viuhannekset ja muukin kärsi poissaolessani pikkuisia vaurioita. Hontelo lopetti kukintansa jo ennen sairaalareissua. Kehäkukkaa ei varmaan taida saada kukkimaan kuin kehätiellä ja papupelto leviää puutarhakalulaatikon kannelle. Salkopapu näyttää päättäneen lopulliseksi päämääräkseen etelänpuoleisen katonlipan. Vaikka itse kasvi kasvaa ämpärissä! Juurille ei juuri tilaa, niin kasvetaan sitten ylöspäin. Kurpitsassa on pikkuisia palluroita versoissa siellä täällä, hedelmöitin juuri kaksi. Ai, mitenkö? No, poikakukka, se palluraton (tässä tapauksessa) irti varresta, kuoritaan heteiden ympäriltä kukka pois, ja toimitetaan yhdyntä, kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Kasvikunnan, ja siis kukkaset keskenään. Keräillään vähän poikakukkia, tehdään frittitaikina, kärväytetään öljyä. Kerrotaan palokunnalle, että väärä hälyytys. Syödään friteeratut kukkaset pois kuleksimasta, ennen kuin rapea päällinen sitkistyy. Toki kannattaa tarkistaa, ettei kukkiin jää koppiaisia tai mehtäluteita....

Yksi tomaattisaaveistani yritti lentää. Ja kamikazehan siitä tuli. Henkiin jäänyt itsemurhalentäjä on nyt aidan vieressä nojallaan, että voisi kiipeillä seinille. Yksi oksa menetettiin, mutta muut voivat mainiosti. Saatan jopa saada satoa! Pikkutomaatitkin voivat mainiosti. Sitä en arvannut, kuinka paljon tomaattikin tarvitsee lannoitusta! Huonostiliukenevalla lannoitteella (huom. luonnonmukaisella lannoitteella!!) lannoitan niitä tämän tuosta. Ja vettä kuluu. Vesiletkun hilaaminen pitkin puutarhaa on kuin vetäisi perässään täpötäyttä haitaribussia. Nurmikolla. Tai minun tapauksessani heinikossa. Vannon myös nokkosveden nimeen. Kaalista kaikkosivat etanat, pavuista kirvat ja kaikenkaikkiaan muukin kasvannaisto on perin tervettä. Ruuttasin salaa kyllä toluakin noihin papuihin. Niihin on herkästi tullut kirva-asujaimisto. Samoin vihannespunkit ovat viihtyneet paprikassa. Se sai osansa.

Vaikka syömmeni sykkii vajaateholla, niin vedenkantoon sitä tästä täytyy taas vääntyä. Kaikki rehut eivät ole ihan letkun ulottuvaisuuden piirissä, joten kyllä tuota kastelukannua saa hilata paikasta a paikkaan b ja takaisin ihan saatanan tavalla. Ei mene taasen niinkuin Strömsössä...

Auringossa kasvaa.

Vajaamittainen puutarhani on nyt aika jännittävässä vaiheessa. Saavikurpitsa levyttää pitkin rinnetonttiaan noin 10cm päivässä kaikilla versoillaan. Siirsimme sen omalle tontille pois koirankopin katolta. Sijalle laitettiin kauniilla vaaleanpunaisella kukalla kukkiva salkopapu. Papu-hernepenkit (parvekelaatikot) rönsyävät hienosti. Kattoviljelmän loodaan piti jo tunkea keppejä pitämään kasvusto aisoissa. Paprika osoittaa elonmerkkejä, pienet chilintaimetkin taitavat jäädä henkiin. Ihan kaikki tomaatit kukkivat! Mansikkasatoa on korjattu noin yksi kahdessa päivässä, ennen kuin rastaat ehtivät. Yrttiviljelmässäni ainoastaan rosmariini voi äärimmäisen huonosti. Muut rehottavat, myös ne viisi kesäkurpitsaa, jotka tuonne tyrkkäsin hätäpäissäni.

Nokkosvesi rules, ainakaan vielä ei ole näkynyt kirvoja. Haju on kammottava, mutta ei ole kyllä kirvojakaan. Ja se on luonnon oma lannoite. Alan vakuuttua sen tehosta yhä enemmän! Luumupuu ja raparperi tykkäävät. Raparperi on jäänyt jotenkin lapsipuolen asemaan tässä tohinassa.

Kiva, kun saa yrttejä omasta yrttipenkistä. Siitä en tule luopumaan! Lipstikka on varmaan ensi vuonna jo kunnollisen kokoinen.

Hiljalleen kasvit alkavat asettua.

Erilaisissa paikoissa vaelleet taimiruukut alkavat asettua paikoilleen. Osasta taimet on laitettu ihan penkkiin, osassa ne saavat asua hamaan maailman tappiin. Tai ainakin siihen asti, kunnes joutuvat kompostiin.

Papua on reilusti. Hernettä myös. Ne kasvavat yhdessä muutamassa parvekeruukussa. Parvekeruukut tuntuivat olevan kuin tehdyt hernepapuviljelmälle. Yrttitarhani sai somisteekseen selleriä, anista ja kesäkurpitsaa, sekä yllättäen papuja. Persiljaa tulee rutkasti. Basilikan kanssa en tule toimeen. Se vaan ei kasva! Enkä tiedä mikä on syy. Tuntuu, että kun minä otan basilikan siemenet hyppysiini ja kylvän ne ruukkuun, niin ne eivät selviä edes siitä ilmalennosta.

Tässä on nyt ilmassa ankaran odottelun aikaa. Amppelimansikka on varmaan eka, joka tuottaa satoa. Kurpitsatynnyrin sisikunnan loihtiintumista saa odotella myöhäiseen syksyyn, kesäkurpitsan vähän vähempi. Toivottavasti, kun koskaan ei tiedä! Puutarhaajan elo on epävarmaa, kuten muidenkin maanilveilijöiden.

Aurinkoa, kuokka ja kahvinpapuja.

Oloni on surkea. Taimipopulassa ei ole tapahtunut mitään kummallista, mutta oma oloni on lentsuinen ja vähän höynähtänyt. Joko minulla on silmissä vikaa, tai sitten jonkun kasvin siemenhöytyvät todellakin purjehtivat vastatuuleen.

Teimme yllätyshyökkäyksen taimimyymälään. Silmu Virkkalassa palvelee aina yhtä pieteetillä ostosreissulla olevaa keski-ikäistä pariskuntaa. Mukaan joutui kaikensorttisia kasviksia. Kahtelen mitä tästä seuraa. Teimme kylvötöitäkin ns. alapihalla. Tuskin monikaan niistä siemennyksistä kilvoittelee kukintaikään, mutta kylvetty on. Perkules! Ja pottitaimet alkavat olla istutusta vailla.

Eilen hokasin, ettei ole mikään turvassa. Seinän viereen asettelemani dynot (suurkeittiöpakkaukset, joihin olen kylvänyt) olivat kastuneet. Matalin jo aivan uimasilleen. Sitä piti valuttaa, etteivät siemenet huku. Ja eilisen sateessa hillumisen jälkeen heräsin tänään rahisevana ja kuumeisena. Tietenkin viikon ainut aurinkoinen päivä.

Kahvinpapuja löytyi kaapin periltä. Parasta ennen päiväyskin on mennyt umpeen jo muutama tovi takaviistoon. Joten käytän ne askarteluun. Eläköön mielikuvitus!

En minä sitä vettä näin paljon pyytänyt...

Ja taivaan akkunat aukenivat ja satoi neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. No, en minä nyt ihan vielä epätoivoon vajoa, vaikka vettä tuleekin. Korvasienisadolle tämä tekee erinomaisen hyvää. Mutta muutamalle ruukulle ei. Täytyy pikaisesti siirtää taimet johonkin toisenmalliseen ruukkuun. Ja "kasvihuoneeseen" turvaan lisävettymiseltä.

Sitähän tämä "viljelijän" elämänkierto on, että sataa ja paistaa. Aina on pidettävä silmällä, että hukkuvatko vai kärähtävätkö kasvikset. Toistaiseksi näyttää ihan hyvältä. Selleritkin vaikuttavat oikein lupaavilta.

Täytyy vielä käydä äkkiä kurpitsansiementä kaupalta. Joku koristekurpitsa on nyt paikallaan, että se vähän tasoittaisi kasvaessaan ravinnepitoisuuksia. Toisaalle kylvetään hernettä ja papua, samasta syystä. Saadaan sinne vähän enemmän typpeä. Kohta onkin biomatto valmis ja voidaan alkaa suunnittelemaan jotain järjellistäkin tuonne "puutarhaan". Ensimmäinen järjellinen asia on kyllä aita. Ettei tienhoitajan helvetinkone tule ja syö meidän pihaltamme puskia, pensaita ja muuta sellaista. Kuten toissavuonna. Kelamurskain kävi murskailemassa pari metriä meidänkin pihaamme. Huuto kuului varmaan Helsinkiin asti ja viskaalit saivat puheluita, jotka eivät liene olleet kovin miellyttäviä. Minä olen pahimmillani -hmmmm- kammottava.

Kun vielä jostain löytäisin yrttiruukkuni. Veikkaan kyllä, että ruukku on jäänyt erään sukulaisen siirtolapuutarhamökille, kun sitä lainasin sinne. Mökki on myyty ja nyt on huono mennä sitä sieltä hinkumaan.

Kärsivällisyydestä

Tässä vaiheessa, kun aamulla on pudottu raput alas ja vielä alemmas, hoiputtu kellarin ovesta ulos ja kohden laajoja viljelysmaita, niin ensimmäinen ajatus ei ole kärsivällisyys. Lähinnä kärsimys. Ja vatsanpohjassa hutjuva pelko, että kaikki kasvannaiset ovat paleltuneet ja roikkuvat ruukuissaan kuin pahaiset narunpätkät. Näin ei onnekseni ollut. Virkeä viherpiippasmeri viittilöi leppeässä aamuilmassa ja minä viittilöin itseni aamupalalle.

Aamupalaa mussuttaessani haaveilin jo tilanteesta, että voin käydä herne- ja papupenkissä taittelemassa itselleni aamupalaksi liskoja ja palkoja, kiehauttaa ne vähässä vedessä, höystää voilla ja pistellä parempiin suihin. Aijai. Siihen varmaan on vielä aikaa. Samoin kuin oman maan paprikasatoon. Saati mihinkään muuhunkaan. Yrttejä sentään jo löytyy. Niitä selvisikin hengissä erinäisiä. Lipstikka saisi kasvaa vähän suuremmaksi, niin saisi lipstikkasoppaa! NAM.

Mutta enemmittä haaveiluitta, kitkinurakka odottaa. Tuolla on nokkosta ja vuohenputkea ihan kiitettävästi. Että ei kun pakkaseen.

Rankka huomio.

Unodin laittaa muovihuoneen säppiin ja hallaharson oikeaan paikkaa. No, huomenna on päivä uus. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ehkäpä joskus minäkin opin kärsivällisyyttä. Tai edes jotain. Öytä.

Paikoillanne, valmiit....

Eikä läheskään valmiit. Tänään ajattelin harrastaa mahdottoman kylvös- ja idätysastiamereni setvintää. Siellä on jo papuja ja vaikka mitä pikkutaimella. Pavut voi näämmäs tällätä komeesti jo kasvualustaan ja muut purkittaa. Salaatinkylvön aika näyttäisi tulevan väkisin. Samaan laatikkoon menee pinaattia. Ettei pääse totuus unohtumaan. Multa loppunee kesken ja todennäköisesti tuota lannokettakaan ei ole, jos on ollenkaan missään jämiä. Rhodo lannoitetta on sen sijaan kaksi purkkia.

Ei auta. Niin hyvin koulittuja nuo pirskaleen idut eivät vielä ole, että menisivät purkkiin ilman aikojaan. Joten hommiin!

Kauhun hetkiä lämpömittarin ääressä

Aamulla totesin, että ei sentään ole ollut mitään järkyttävää pakkasta. Ehkä se on hallan puolella ollut ja nyt jo lämpenemään päin. Pilviharsoa vetelee taas taivaanpeitteeksi, joten ei voi kovin helvetillistä kylmää pitää.
Säätiedotus oli kovin savolaismallinen, saattaa olla, että on sadetta, saattaa olla ettei olekaan, taisitten kyllä.

Varovainen kurkistus kuistin ikkunasta näytti, että pöydälle unhoittamani kukkanen ei ollut kaukaa katsottuna kuin vähän kääntänyt latvaa kaakkoon. Ehkä se on selvinnyt ensimmäisestä koettelemuksestaan.

Ja mitä muuta "puutarhassani" kärsii:
Lisää auringonkukkia, jotka ovat vasta pikkutaimi -asteella, eli ala-asteella.
Kesäkurpitsaa, joitakin kipaleita, ja niiden kanssa on nyt vähän trabelia, että mihin niitäkin tyrkit. Ämpäreihin.
Papuja. On vähän joka sorttia. Borlottipapujakin, oli niin hassu nimi niillä.
Persiljoita.
Selleriä.
Kukkasia. Kehäpäätelmäkukkia.
ja varmaan jotain muutakin, jotka muistan vasta iltapäivästä!