Kesäkuun viileä alku

Ah, nautin siitä, että aurinko ei paahda minua tainnoksiin postilaatikkoreissulla. Lempeänviileä vajaan kahdenkymmenen asteen kesä sopii vartalolle paremmin, kuin pari edellistä, jolloin hiki kiehui pinnasta taivaalle alle kolmen minuutin. Olkapäät kesivät kolmeen kertaan kesän aikana. Hattu hiersi ohimoille karvattomat laikut. Ja ne näkyivät, koska kuontaloni on ruokkoamatta jo kolmatta vuotta. Eli vanhalla naisimmeisellä on pitkä tukka. No, puutarhapisniksistähän mun piti tässä.

Sain eilen viimein lannoitettua ja istutettua mansikkakurpitsalaatikon. Ei minulla mansikkakurpitsaa kasva, vaan kesäkurpitsaa ja mansikoita samassa laatikossa. Niiden juurelle laitan kerroksen olkea, ettei rikkaruohosto pääse valloittamaan kasvualustaa ainakaan ihan heti.

Löysin lähistöltä myös köynnöskuusaman taimia, joko siementaimia tai sitten on köynnellyt itsensä nurtsiin. Pitää siirtää ne tuonne ns. oikeaan paikkaan aidan viereen.
Kaikki kukkii kivasti. Sireenit täydessä kukassa, koiranheisi myös, valeistutuksessa asuvat spireatkin kukkivat ja aronia odottelee pääsyä paremmalle kasvumaalle. Edelleen. Onhan noi tuolla jo olleet erinäisiä vuosia. Melkein kymmenen...

Hernepenkki puuttuu. Sitä ei tänävuonna tule. Hontelo Auringonkukka odottelee tuolla siirtymistä ruukkuun rappusilla. Tuulalle kiitos edellisestä. Muista hakea ruukkuja meiltä, jos loppuu. Siis ruukut.
Pavut odottavat siirtymistä ruukkuun, onkin salkopapua tänävuonna vaan, eikä ollenkaan härkäpapuja.
Chileillekin pitäisi keksiä koti.

Mutta nyt hörppimään kahveeta, tekee hyvää hipiälle ja pitää hoikkana. Kuten minusta huomaa. Varsinkin tuon hoikkuuden.

Ken söi herneenversoja!

Tässä ohitse kulkeissain havainnoin tihruisilla simmuillani, että joku penteleen puutarhuri on kaivellut papuhernesäiliöissäni. Juu, siis pari vanhaa parvekeruukkua pyhitin pavuille ja herneille. Niisä on monttuja. Pieniä, sieviä montunpoikasia. Hiirenpirulaiset ovat löytäneet ruukut. Nyt puuttuu vain kissa. Bastet-patsaasta ei juuri ole hyötyä, vaan ilmielävä kissimirri olisi nyt kuutvarttia. Kunnioituksesta toista osapuolta kohtaan, en sellaista juuri nyt voi alkaa halajamaan tähän tölliin. Paska juttu. Sinänsä. Toisaalta hyvä, minulla olisi varmaan karsea eläintarha, jos asuisin hellämielisemmän yksilön kanssa (=enemmän vedätettävissä olevan).

Mutta silti ottaa aivoon, että joku käy napsimassa versot parempiin suihin. Verkkoa ajattelin viritellä tuohon päälle, hyttyssellaista. Ai joo, Hontelolle Auringonkukalle kuuluu hyvää. Varsikin on saanut vähän väriä. Laitan tänne kuvia, jahka ennätän niitä ottelemaan. Zuhai! Nyt paanalle, että ehtii ennen mummuja kirkolle. Tai mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa. Juonpa kupposen kahvia ensteks.