Kur pitsa kur.

Tulkitkaa tuo nyt ihan miten lystäätte. Ja tehän lystiksenne lystäätte.


Tässä tulee blogin kurpitsapäivitys:
minulla on tolkuton määrä kurpitsaa, niin kesä-, talvi- kuin myskikurpitsaakin. Vedenkanto niille on loppumaton suo. Siinä porskutan pari-kolme kertaa päivässä. Nuo kun ovat saamarin juoppoa porukkaa. Tästä kärpäspaviljongistani tarkkaillen niitä ei oikeastaan näy. Paitsi, jos lengottaa ruotoaan vähän oikealle ja peilaa läppärin ruudun kautta vasemman olkapään yli taka- ööö- vasemmalle. Siellä kiemurtelevat!

Huolestuin jo, että onko talvikurpitsani maho, kun ei näy pallokukkia (siis niitä emikukkasia) ukkokukat vaan torhottaa, minkä ehtivät. Yksi kesäkurpitsa tappoi kaikki lapsensa, ennen kuin älysin, että ne kuoli janoon Vettä, vettä! Ja leikkelin myös joitakin lehitä niistä pois. Varjostuksen takia. Siis kesäkurpitsa varjostaa aika tavalla.

Tomaateille tein muuten saman. Ja hokasin siinä leikellessäni, että kattos vaan, toinen onkin piffimallin tompsku. Toinen tavallinen. Latvaverso oli pakko nypertää poikki, ennen kuin se kasvaa kyökin akkunasta sisälle. Toisaalta olisi kätevää viillellä tomaattia leivälle suoraan ikkunasta kurkkaavasta tertusta. Mutten jaksa kantaa vettä niin helevetisti. 

Nyt onkin suunnitteilla "kastelujärjestelmä" että saisi automaatille tämän jumalattoman veden roudaamisen. Se vaatinee tonne talon toisellekin nurkalle säiliön. 

Mutta mikäs tässä on ollessa.

Rääkkäystä kaikin puolin.

Olen raahannut kannuittain lannoite- ja nokkosvesiä pitkin tonttia. Perinteinen kesäkurpitsa ruukussa -asetelma että kurpitsaa ruukuissa -asetelmat vaativat mahottomia määriä lannoitteita. Heikompaa ihan hirvittää. Siinä sivussa on tullut asennettua myös kannoille vettä. Siis niille KANNA-merkkisille kasveille. Kun kannoille en anna kuin jotain semmoista, joilla pääsee kannoista eroon. Siis koivun- tms. kannoista. Ja kannoista pääsee eroon myös puutarhaletkuilemalla. Kehittelin mielestäni aika hyvän sydeemin: ensin kostutetaan mullat kaikista kasteltavista ihan pelkällä vedellä. Sen jälkeen hiivitään nokkosvesi&lannoitevesitiinuille ja kaapataan mahdollisimman paljon hyttysen mutkatoukkia nappoon ja lojautetaan kastelukannuun. Sama toistetaan, kunnes kannu on vedestä täynnä. Ja niistä hyttysentoukista. Losotetaan vedet lannoitettaville kasveille, toistetaan tarpeen vaatiessa.

Raparperi oli pakkosiirron kohteena, koska se ei oikein ole viihtynyt niillä sijoillaan, jolle se asennettiin. Tulitikkuun olisi voinut verrata varsia. Nyt se on jo tormistunut tavattomasti.

Viimevuoden asennusennätyksemme oli pihakivetys. Sitä riittää nyt ainakin kymmenen metriä. Tämän vuoden projekteja johtaa Kärpäspaviljonki. Huijasivat saatana Hongkongissa, että Hyttyspaviljonki. Ei täällä hyttysiä ole ollut, ainoastaan kärpäsiä ja niiden sukulaisia. Sekä pari kimalaista ja paarmoja, ai helvetti! Grillinkin toin tähän kulttuuriympäristöön. Ja pallogrillin. Pöydän, tiekkarin ja pari tuolia. Harrastusvälineitä, kuten piirustuspaperia ja kyniä, pikkupurkkeja Miranolia, joilla voi sotke sekä itsensä että jotain ylijäämäsäilyketölkkejä, että voi kertoa jotain tehneensä.

Nyt olisi ohjelmassa sitten vielä reipashenkinen aita, jonka tarkoitus olisi pitää sisäpuolella pari koiraeläintä ja ulkopuolella ei toivottuja vieraita. Mutta se onkin jo vaativampi projekti, jota ei ihan tuosta vain huitaistakaan pystyyn.

Sinne mänj.

Sano savolaene.
Syys on koittanut myös tälle anopille. Kesä meni siinä ja siinä, oli muutama lämminkin päivä. Ja pienet kasvannaiseni onnistuivat mukavasti.
Kylvöksistä vastannut siippani sai melkein kaksi kehäkukkaa kukkimaan. Loput odottelevat tuolla onnettomassa muovihuoneessa. Edelleen.

Klassiset pavut ja yrtit onnistuivat kuin onnistuivatkin mainiosti. Papuja tuli lisukkeeksi juuri parahultaisesti. Melkein kaikki on jo syöty. Salvialla höystettynä. Minttua on järjettömiä määriä. Sitä olen paiskonut sinne tänne tontillemme. Ehkä vikatikki, mutta en raaski hävittääkään. Lipstikka kasvoi parimetriseksi, saksankirveli varjosti hengiltä pari muuta yrttiä ja silopersilja kukki. Jep. Chilit tuottavat kivasti satoa, jos ne vielä joskus sattuvat kypsymään. Hmmm. Kesäkurpitsaa tuli ihanan paljon. Vielä on penkissä pikkuisia, gratinoitaviksi mainiosti sopivia potikoita. Ja yksi kurpitsan mollero. Täytyypä tehdä piiras ja hilloa, niille, jotka voivat moisia herkkuja syödä. Itselleni kypsennän sitä pannulla voissa.

No, enivei, tässä on kaamos ja talvi edessä. Menen tekemään vähän lisää takkapuita. Toivottavasti talven aikana jaksan ja muistan suunnitella uusia kujeita ja muistella vanhoja.

Kesäkuun viileä alku

Ah, nautin siitä, että aurinko ei paahda minua tainnoksiin postilaatikkoreissulla. Lempeänviileä vajaan kahdenkymmenen asteen kesä sopii vartalolle paremmin, kuin pari edellistä, jolloin hiki kiehui pinnasta taivaalle alle kolmen minuutin. Olkapäät kesivät kolmeen kertaan kesän aikana. Hattu hiersi ohimoille karvattomat laikut. Ja ne näkyivät, koska kuontaloni on ruokkoamatta jo kolmatta vuotta. Eli vanhalla naisimmeisellä on pitkä tukka. No, puutarhapisniksistähän mun piti tässä.

Sain eilen viimein lannoitettua ja istutettua mansikkakurpitsalaatikon. Ei minulla mansikkakurpitsaa kasva, vaan kesäkurpitsaa ja mansikoita samassa laatikossa. Niiden juurelle laitan kerroksen olkea, ettei rikkaruohosto pääse valloittamaan kasvualustaa ainakaan ihan heti.

Löysin lähistöltä myös köynnöskuusaman taimia, joko siementaimia tai sitten on köynnellyt itsensä nurtsiin. Pitää siirtää ne tuonne ns. oikeaan paikkaan aidan viereen.
Kaikki kukkii kivasti. Sireenit täydessä kukassa, koiranheisi myös, valeistutuksessa asuvat spireatkin kukkivat ja aronia odottelee pääsyä paremmalle kasvumaalle. Edelleen. Onhan noi tuolla jo olleet erinäisiä vuosia. Melkein kymmenen...

Hernepenkki puuttuu. Sitä ei tänävuonna tule. Hontelo Auringonkukka odottelee tuolla siirtymistä ruukkuun rappusilla. Tuulalle kiitos edellisestä. Muista hakea ruukkuja meiltä, jos loppuu. Siis ruukut.
Pavut odottavat siirtymistä ruukkuun, onkin salkopapua tänävuonna vaan, eikä ollenkaan härkäpapuja.
Chileillekin pitäisi keksiä koti.

Mutta nyt hörppimään kahveeta, tekee hyvää hipiälle ja pitää hoikkana. Kuten minusta huomaa. Varsinkin tuon hoikkuuden.

...paahdetta.

Tietty. Ensin sataa ja sitten paistaa.

Meillä kukoistavat kuitenkin pikku kasvit. Jopa muutamat paikalleen kylvetyt ovat jo nostaneet päätänsä. Pavut ja auringonkukat ensimmäisinä. Pitänee vielä perehtyä kesäkurpitsan ja sen isomman kylvöön. Ja kylvää tuonne alamaailmaamme lisää harjaneilikkaa. Se kun on niin mukavan kirjava kasvi. Tulee lapsuus siitä mieleen. Samoin ruiskaunokista. Tosin sitä enää harvoin näkee siellä, missä sitä ennen näki. Ruispellolla.

Hara on hukassa ja jäykkä selkäni on kuin tulessa, kun yritän köykkiä rikkaruohostoa vähistä penkeistä. Mutta ennen loppuu koiralta kusi, kuin akalta konstit. Harjanvarteen vaan poikkipiena, kyllä se silläkin lähtee. Vähäiset rikkaruohot. Yritän olla ahkera, etteivät pääse riehaantumaan.

Mitä? Ei lunta?! Varjopaikatkin kohta lumetta.

Lumetta tai ei, meidän pihaltamme ei enää löydy lunta kuin pohjoisseinustalta ja yhden katoksen edestä. Siis sitä on katoksen etualalla. Ei katoksen verran. Lumi alkaa olla pelkkää lumetta. Lumelunta. Pihallamme venyy vanha saunan pata, joka ei takuuvarmalla ole ollut sula sen kyljessä lepäävän jäälimpin takia, niin sieltä työntyy jo villitulppaanin versoja. Aika suuriakin.

Viimevuonna kasvattamani kurpitsa, se semmoinen pyöreä mollukka, asui kahdeksan kuukautta keittiön pöydällä. Suureksi kummastuksekseni avattaessa ei kurpitsa ollut sisältä mätä, kuten herra odotti. Ja makukin oli erinomainen. Viillelty kurpitsa otti kyllä itseensä, ja himpunverran homehtui. Avoimista pinnoista. Senkin olisin voinut välttää, jos olisin voidellut pinnat kevyesti öljyllä ja sullonut mollikan jääkaappiin. Mutta kun ei, niin ei. Piti jättää pöydälle muhimaan. No, siemenet on ihan jees.

Ja nyt hittovie, joudun pakon edessä venymään sisätiloissa, kun voisin rakentaa peruskuntoa raaputtelemalla pihaa! Ja ainoat kukkivat ovat ruttojuuret ja krookukset. Ruttojuurista on iloa perhosille, joita lenteleekin ihan mukavasti ilmatilassamme.

Eipä tässä muuta, kuin ihmettelemään maailman menoa. Ja tuloa. Sekä että ja myöskin.

Kihertelyä muuttavien kasvien keskellä.

Astiapuutarhassa on se hienous, että jos kasvi voi jossain kehnosti, sen voi kätevästi siirtää toiseen paikkaan. Eräät kesäkurpitsan taimet uhkasivat tappaa vähäiset ryytini ja siihen kyllääntyneenä ronttasimme ne taimilaatikkoon. Pohjalle kosteudenkestävä, tyhjä koiranruokasäkki, päälle multaa ja siihen sitten kasvannaiset. Siirto paremmille reuhahtamismaille. Vauriot: kolme (3) katkennutta lehteä. Kyseinen rehu ei tehnyt edes kukkia, vaan helvetinmoisia lehtiä, joten komposti odottaa, jollei ala tulla satoa!

Vaeltava Aave, eli pitkin pihoja levittäytyvä kurpitsani tekee taas hedelmää. Kaksi pallukkaa on jo melko suurta, kaksi on pudonnut hedelmöittymättöminä ja kaksi hedelmöitettyä odottaa kasvuunpääsyä. Mielessä on käynyt myös ajatus, että pitäisiköhän ne katkaista. Mieleen tuli, että ei.

Kamikaze-Tomaatista on syöty kaksi ensimmäistä tomaattia. Heikkokuntoinen, ja alunperin halpakin, amppelimansikka tekee kitukasvuista mansikkaa edelleen. Korianteri kukkii, ensimmäiset harvennuksen kohteet ovat jo pakkasessa, ja pinaatista saa pian sopan. Muissa tomaateissa on villisti pieniä hedelmiä, paprikassa myös ja salkopavut ovat kohta kuistin ikkunoiden peitteenä. Hauskaa! Mutta mistä tietää, koska pavut pitää korjata!? Borlottipapujen pitää antaa tuleentua. Koska ne on tuleentuneet? Entäs härkäpavut? Herneen kyllä tietää, koska se on korjuukuntoinen. Toki, apposia on mukava nauttia voisulan kera! Herrrrrkkua. Kiehautetaan vettä ja lykätään sekaan lituskaiset herneenpalot eli -liskot, suola muistetaan toki myös, vesi kaadetaan pois tai nautitaan myöhemmin kastikkeen nesteenä/keitonliemenä, syödään herneenliskot voisulaan kastaen ja suuta nautinnollisesti maiskutellen. Ähä, rasvakammoiset, siitäs saatte!

Grillailin tosiaan ensimmäisen oman kesäkurpitsan, totesin sen kuivemmaksi kuin kauppapuotien kurpitsat ja maukkaammaksi. Tosin siinä oli jo vähän siemeniä. Mutta nehän tekevät hyvää eturauhaselle. Olisi vaan se eturauhanen. Täytyy tästä lähteä machoilemaan, ilman eturauhasta, kastelukannujen kanssa. Ja keräämään talteen samettiruusujen siemeniä. Helpoin kasvi kasvattaa itse.

Suru-uutinen kasvirintamalta: Hontelo Aurikonkukka on lopettanut kukintansa ja alkaa siirtyä näämmäs muutenkin manan majoille. Rest In Peace. Kiitos hauskasta kukasta, Tuula! Tulemme varmaankin ensivuonnakin vaihtamaan kasveja ja kukkasia, taimivaiheessa. Mutta nyt kastelemiskannuja heiluttelemaan. Täytyy muistaa ottaa vielä joku saviruukku takataskuun, samettiruusun siemenet on sellaisessa kätsä kuivata.

Naminaminami...

Tänään on grilliin menossa:
Kesäkurpitsaa! Lisää tulee, kattoviljemäni on tuottoisa.

Ja Kamikaze-Tomaatissa on havainnoitu värittyviä palleroita! Kohta saa sieltä käydä napsimassa omat tomaatit suoraan kituseen.