Astiapuutarhassa on se hienous, että jos kasvi voi jossain kehnosti, sen voi kätevästi siirtää toiseen paikkaan. Eräät kesäkurpitsan taimet uhkasivat tappaa vähäiset ryytini ja siihen kyllääntyneenä ronttasimme ne taimilaatikkoon. Pohjalle kosteudenkestävä, tyhjä koiranruokasäkki, päälle multaa ja siihen sitten kasvannaiset. Siirto paremmille reuhahtamismaille. Vauriot: kolme (3) katkennutta lehteä. Kyseinen rehu ei tehnyt edes kukkia, vaan helvetinmoisia lehtiä, joten komposti odottaa, jollei ala tulla satoa!
Vaeltava Aave, eli pitkin pihoja levittäytyvä kurpitsani tekee taas hedelmää. Kaksi pallukkaa on jo melko suurta, kaksi on pudonnut hedelmöittymättöminä ja kaksi hedelmöitettyä odottaa kasvuunpääsyä. Mielessä on käynyt myös ajatus, että pitäisiköhän ne katkaista. Mieleen tuli, että ei.
Kamikaze-Tomaatista on syöty kaksi ensimmäistä tomaattia. Heikkokuntoinen, ja alunperin halpakin, amppelimansikka tekee kitukasvuista mansikkaa edelleen. Korianteri kukkii, ensimmäiset harvennuksen kohteet ovat jo pakkasessa, ja pinaatista saa pian sopan. Muissa tomaateissa on villisti pieniä hedelmiä, paprikassa myös ja salkopavut ovat kohta kuistin ikkunoiden peitteenä. Hauskaa! Mutta mistä tietää, koska pavut pitää korjata!? Borlottipapujen pitää antaa tuleentua. Koska ne on tuleentuneet? Entäs härkäpavut? Herneen kyllä tietää, koska se on korjuukuntoinen. Toki, apposia on mukava nauttia voisulan kera! Herrrrrkkua. Kiehautetaan vettä ja lykätään sekaan lituskaiset herneenpalot eli -liskot, suola muistetaan toki myös, vesi kaadetaan pois tai nautitaan myöhemmin kastikkeen nesteenä/keitonliemenä, syödään herneenliskot voisulaan kastaen ja suuta nautinnollisesti maiskutellen. Ähä, rasvakammoiset, siitäs saatte!
Grillailin tosiaan ensimmäisen oman kesäkurpitsan, totesin sen kuivemmaksi kuin kauppapuotien kurpitsat ja maukkaammaksi. Tosin siinä oli jo vähän siemeniä. Mutta nehän tekevät hyvää eturauhaselle. Olisi vaan se eturauhanen. Täytyy tästä lähteä machoilemaan, ilman eturauhasta, kastelukannujen kanssa. Ja keräämään talteen samettiruusujen siemeniä. Helpoin kasvi kasvattaa itse.
Suru-uutinen kasvirintamalta: Hontelo Aurikonkukka on lopettanut kukintansa ja alkaa siirtyä näämmäs muutenkin manan majoille. Rest In Peace. Kiitos hauskasta kukasta, Tuula! Tulemme varmaankin ensivuonnakin vaihtamaan kasveja ja kukkasia, taimivaiheessa. Mutta nyt kastelemiskannuja heiluttelemaan. Täytyy muistaa ottaa vielä joku saviruukku takataskuun, samettiruusun siemenet on sellaisessa kätsä kuivata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti