Kur pitsa kur.

Tulkitkaa tuo nyt ihan miten lystäätte. Ja tehän lystiksenne lystäätte.


Tässä tulee blogin kurpitsapäivitys:
minulla on tolkuton määrä kurpitsaa, niin kesä-, talvi- kuin myskikurpitsaakin. Vedenkanto niille on loppumaton suo. Siinä porskutan pari-kolme kertaa päivässä. Nuo kun ovat saamarin juoppoa porukkaa. Tästä kärpäspaviljongistani tarkkaillen niitä ei oikeastaan näy. Paitsi, jos lengottaa ruotoaan vähän oikealle ja peilaa läppärin ruudun kautta vasemman olkapään yli taka- ööö- vasemmalle. Siellä kiemurtelevat!

Huolestuin jo, että onko talvikurpitsani maho, kun ei näy pallokukkia (siis niitä emikukkasia) ukkokukat vaan torhottaa, minkä ehtivät. Yksi kesäkurpitsa tappoi kaikki lapsensa, ennen kuin älysin, että ne kuoli janoon Vettä, vettä! Ja leikkelin myös joitakin lehitä niistä pois. Varjostuksen takia. Siis kesäkurpitsa varjostaa aika tavalla.

Tomaateille tein muuten saman. Ja hokasin siinä leikellessäni, että kattos vaan, toinen onkin piffimallin tompsku. Toinen tavallinen. Latvaverso oli pakko nypertää poikki, ennen kuin se kasvaa kyökin akkunasta sisälle. Toisaalta olisi kätevää viillellä tomaattia leivälle suoraan ikkunasta kurkkaavasta tertusta. Mutten jaksa kantaa vettä niin helevetisti. 

Nyt onkin suunnitteilla "kastelujärjestelmä" että saisi automaatille tämän jumalattoman veden roudaamisen. Se vaatinee tonne talon toisellekin nurkalle säiliön. 

Mutta mikäs tässä on ollessa.