Tässä ohitse kulkeissain havainnoin tihruisilla simmuillani, että joku penteleen puutarhuri on kaivellut papuhernesäiliöissäni. Juu, siis pari vanhaa parvekeruukkua pyhitin pavuille ja herneille. Niisä on monttuja. Pieniä, sieviä montunpoikasia. Hiirenpirulaiset ovat löytäneet ruukut. Nyt puuttuu vain kissa. Bastet-patsaasta ei juuri ole hyötyä, vaan ilmielävä kissimirri olisi nyt kuutvarttia. Kunnioituksesta toista osapuolta kohtaan, en sellaista juuri nyt voi alkaa halajamaan tähän tölliin. Paska juttu. Sinänsä. Toisaalta hyvä, minulla olisi varmaan karsea eläintarha, jos asuisin hellämielisemmän yksilön kanssa (=enemmän vedätettävissä olevan).
Mutta silti ottaa aivoon, että joku käy napsimassa versot parempiin suihin. Verkkoa ajattelin viritellä tuohon päälle, hyttyssellaista. Ai joo, Hontelolle Auringonkukalle kuuluu hyvää. Varsikin on saanut vähän väriä. Laitan tänne kuvia, jahka ennätän niitä ottelemaan. Zuhai! Nyt paanalle, että ehtii ennen mummuja kirkolle. Tai mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa. Juonpa kupposen kahvia ensteks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti