Saapuu syys.

Pavut ja herneet on jo tuomittu kompostoitumaan. Sienipenkissä eli -viljelmässä kasvaa herkkusieni. Ostin lootan Honkonkista viime keväänä. Kurpitsat pyöristyvät ja kasvattavat ymmyriäistään. Mansikkakin tekee vielä toista kierrosta. Vähän on vetistä menoa. Tomaateista olen latvat jo katkaissut, että ehkäpä niihinkin tulee vielä punaisia tomskuja. Yhteen ei tule punaista millään. Vaikka käyn päivittäin sille kiroilemassa. Kesäkurpitsanperkeleet vaan tuottavat satoa edelleen! Ei huono, sillä tykkään tuosta mauttomasta vihanneksesta. Laitan sitä jopa tsatsikiin kurkun sijasta. Salkopavut ovat kohta katolla. Niitä ajattelin laittaa ensivuonnakin, ovat niin erinomaisen hauskoja. Niissä on valkoiset tai keltaiset pienet kukkasetkin.

Impatiensta vastaan tappelu jatkuu. Siitä etten vissiin tienneetkään. Meillä on riesana tämä paukkukukka eli jättipalsami. Sitä revitään pois tämän tuosta. Kiva kukkanen, muttei meidän kukkanen. Köynnökset aidanvieruksessa voivat melko hyvin, koska nyt on tullut vettä. Kelasköynnöskin näyttää tekevän uutta versoa.

Kesä on tosiaan mennyt rattoisasti vettä kantaessa. Ja ensivuonnakin laitan risat ämpärit, saavit ja osan taimilaatkoista hyötykäyttöön. Eli täyteen kukkasia, yleishyödyllisiä hyötykasveja ja muuta kivaa. Porkkanaakin voi kasvattaa ämpärissä, joten se laitetaan listalle. Siemenluetteloista saa kivoja idiksiä, että miten rahansa laittaisi haisemaan. Ja kysymyshän kuuluu: "Mitkä rahat?" Talven yli voi sinnitellä unelmoimalla ja vanhoja, nauhoitettuja puutarhaohjelmia katsellen. Sekä, totta kai!, blogia pitämällä. Siitä en luovu.

Satoa ja sadetta

Oi! Olen nyt päässyt siihen vaiheeseen, että satoa saa pian puut ja maa. Vai oliko se sadetta?
Sataa ihan kiitettävästi, joten kuolaan sienien perään, että koskahan niitä saisi taas pakkaseensa sulloa ja kuivuriin.

Mutta pihalta olen jo Kamikaze-Tomaatista pistellyt useita pirteitä tomaatteja parempiin suihin, borlottipavut alkavat olla kystää kamaa ja salkopapu vasta kukkii. Taatana. Yrttejä on pakkasessa jo kivasti. Kaalit eivät "kaaliudu" vaan näyttävät olevan vieläkin ihan levällään. Kesäkurpitsaa on tullut silviisii kurpitsa viikossa tahtiin. Että piisaa syömistä kivasti, juu. Paprikan raakileitakin roikuskelee tuossa kaksi vuotta vanhassa rungossa. Luit oikein, kaksi vuotta vanha.

Ensivuoden siemenluetteloitakin on alkanut kopsahdella postilooraan, kun vaan olisi paikka kaikille tulppaaneille, krookuksille sekä muille mukulakasveille että sen sellaisille, olisin jo tyhjentänyt naapurinkin säästöpossun.
Ensivuonna meinaan laittaa uuden kierroksen tulemaan...

Kihertelyä muuttavien kasvien keskellä.

Astiapuutarhassa on se hienous, että jos kasvi voi jossain kehnosti, sen voi kätevästi siirtää toiseen paikkaan. Eräät kesäkurpitsan taimet uhkasivat tappaa vähäiset ryytini ja siihen kyllääntyneenä ronttasimme ne taimilaatikkoon. Pohjalle kosteudenkestävä, tyhjä koiranruokasäkki, päälle multaa ja siihen sitten kasvannaiset. Siirto paremmille reuhahtamismaille. Vauriot: kolme (3) katkennutta lehteä. Kyseinen rehu ei tehnyt edes kukkia, vaan helvetinmoisia lehtiä, joten komposti odottaa, jollei ala tulla satoa!

Vaeltava Aave, eli pitkin pihoja levittäytyvä kurpitsani tekee taas hedelmää. Kaksi pallukkaa on jo melko suurta, kaksi on pudonnut hedelmöittymättöminä ja kaksi hedelmöitettyä odottaa kasvuunpääsyä. Mielessä on käynyt myös ajatus, että pitäisiköhän ne katkaista. Mieleen tuli, että ei.

Kamikaze-Tomaatista on syöty kaksi ensimmäistä tomaattia. Heikkokuntoinen, ja alunperin halpakin, amppelimansikka tekee kitukasvuista mansikkaa edelleen. Korianteri kukkii, ensimmäiset harvennuksen kohteet ovat jo pakkasessa, ja pinaatista saa pian sopan. Muissa tomaateissa on villisti pieniä hedelmiä, paprikassa myös ja salkopavut ovat kohta kuistin ikkunoiden peitteenä. Hauskaa! Mutta mistä tietää, koska pavut pitää korjata!? Borlottipapujen pitää antaa tuleentua. Koska ne on tuleentuneet? Entäs härkäpavut? Herneen kyllä tietää, koska se on korjuukuntoinen. Toki, apposia on mukava nauttia voisulan kera! Herrrrrkkua. Kiehautetaan vettä ja lykätään sekaan lituskaiset herneenpalot eli -liskot, suola muistetaan toki myös, vesi kaadetaan pois tai nautitaan myöhemmin kastikkeen nesteenä/keitonliemenä, syödään herneenliskot voisulaan kastaen ja suuta nautinnollisesti maiskutellen. Ähä, rasvakammoiset, siitäs saatte!

Grillailin tosiaan ensimmäisen oman kesäkurpitsan, totesin sen kuivemmaksi kuin kauppapuotien kurpitsat ja maukkaammaksi. Tosin siinä oli jo vähän siemeniä. Mutta nehän tekevät hyvää eturauhaselle. Olisi vaan se eturauhanen. Täytyy tästä lähteä machoilemaan, ilman eturauhasta, kastelukannujen kanssa. Ja keräämään talteen samettiruusujen siemeniä. Helpoin kasvi kasvattaa itse.

Suru-uutinen kasvirintamalta: Hontelo Aurikonkukka on lopettanut kukintansa ja alkaa siirtyä näämmäs muutenkin manan majoille. Rest In Peace. Kiitos hauskasta kukasta, Tuula! Tulemme varmaankin ensivuonnakin vaihtamaan kasveja ja kukkasia, taimivaiheessa. Mutta nyt kastelemiskannuja heiluttelemaan. Täytyy muistaa ottaa vielä joku saviruukku takataskuun, samettiruusun siemenet on sellaisessa kätsä kuivata.