Kur pitsa kur.

Tulkitkaa tuo nyt ihan miten lystäätte. Ja tehän lystiksenne lystäätte.


Tässä tulee blogin kurpitsapäivitys:
minulla on tolkuton määrä kurpitsaa, niin kesä-, talvi- kuin myskikurpitsaakin. Vedenkanto niille on loppumaton suo. Siinä porskutan pari-kolme kertaa päivässä. Nuo kun ovat saamarin juoppoa porukkaa. Tästä kärpäspaviljongistani tarkkaillen niitä ei oikeastaan näy. Paitsi, jos lengottaa ruotoaan vähän oikealle ja peilaa läppärin ruudun kautta vasemman olkapään yli taka- ööö- vasemmalle. Siellä kiemurtelevat!

Huolestuin jo, että onko talvikurpitsani maho, kun ei näy pallokukkia (siis niitä emikukkasia) ukkokukat vaan torhottaa, minkä ehtivät. Yksi kesäkurpitsa tappoi kaikki lapsensa, ennen kuin älysin, että ne kuoli janoon Vettä, vettä! Ja leikkelin myös joitakin lehitä niistä pois. Varjostuksen takia. Siis kesäkurpitsa varjostaa aika tavalla.

Tomaateille tein muuten saman. Ja hokasin siinä leikellessäni, että kattos vaan, toinen onkin piffimallin tompsku. Toinen tavallinen. Latvaverso oli pakko nypertää poikki, ennen kuin se kasvaa kyökin akkunasta sisälle. Toisaalta olisi kätevää viillellä tomaattia leivälle suoraan ikkunasta kurkkaavasta tertusta. Mutten jaksa kantaa vettä niin helevetisti. 

Nyt onkin suunnitteilla "kastelujärjestelmä" että saisi automaatille tämän jumalattoman veden roudaamisen. Se vaatinee tonne talon toisellekin nurkalle säiliön. 

Mutta mikäs tässä on ollessa.

Rääkkäystä kaikin puolin.

Olen raahannut kannuittain lannoite- ja nokkosvesiä pitkin tonttia. Perinteinen kesäkurpitsa ruukussa -asetelma että kurpitsaa ruukuissa -asetelmat vaativat mahottomia määriä lannoitteita. Heikompaa ihan hirvittää. Siinä sivussa on tullut asennettua myös kannoille vettä. Siis niille KANNA-merkkisille kasveille. Kun kannoille en anna kuin jotain semmoista, joilla pääsee kannoista eroon. Siis koivun- tms. kannoista. Ja kannoista pääsee eroon myös puutarhaletkuilemalla. Kehittelin mielestäni aika hyvän sydeemin: ensin kostutetaan mullat kaikista kasteltavista ihan pelkällä vedellä. Sen jälkeen hiivitään nokkosvesi&lannoitevesitiinuille ja kaapataan mahdollisimman paljon hyttysen mutkatoukkia nappoon ja lojautetaan kastelukannuun. Sama toistetaan, kunnes kannu on vedestä täynnä. Ja niistä hyttysentoukista. Losotetaan vedet lannoitettaville kasveille, toistetaan tarpeen vaatiessa.

Raparperi oli pakkosiirron kohteena, koska se ei oikein ole viihtynyt niillä sijoillaan, jolle se asennettiin. Tulitikkuun olisi voinut verrata varsia. Nyt se on jo tormistunut tavattomasti.

Viimevuoden asennusennätyksemme oli pihakivetys. Sitä riittää nyt ainakin kymmenen metriä. Tämän vuoden projekteja johtaa Kärpäspaviljonki. Huijasivat saatana Hongkongissa, että Hyttyspaviljonki. Ei täällä hyttysiä ole ollut, ainoastaan kärpäsiä ja niiden sukulaisia. Sekä pari kimalaista ja paarmoja, ai helvetti! Grillinkin toin tähän kulttuuriympäristöön. Ja pallogrillin. Pöydän, tiekkarin ja pari tuolia. Harrastusvälineitä, kuten piirustuspaperia ja kyniä, pikkupurkkeja Miranolia, joilla voi sotke sekä itsensä että jotain ylijäämäsäilyketölkkejä, että voi kertoa jotain tehneensä.

Nyt olisi ohjelmassa sitten vielä reipashenkinen aita, jonka tarkoitus olisi pitää sisäpuolella pari koiraeläintä ja ulkopuolella ei toivottuja vieraita. Mutta se onkin jo vaativampi projekti, jota ei ihan tuosta vain huitaistakaan pystyyn.

Viisas konstit keksii.

Olen ollut melko yksikätinen ja -totinen viimeaikoina. Pyhästi lupasin itselleni pitää huolta myös tästä tekeleestäni. Paskan latinki, en muistanut koko puutarhablogiani. Ei sinällään haitta, koska minulla ei varsinaista puutarhaakaan ole. Eikä ole muuten kahta kättäkään tällä(kään) hetkellä. Kun meni tohtor puukottamaan minua ranteeseen. Kiva tyttöihminen oli se lääkäri.

Tällä hetkellä tulollaan ei ole kuin kesäkurpitsaa ja mansikkaa, maa-artisokkaa ja jotain muuta pientä. Papuja! Niitä ei saa unohtaa, kun mikään, tuoreita herneitä lukuunottamatta, ei ole niin helppo eväs, kuin pavut! Kiehuvaan veteen tai voisulaan vaan ja käännellään, jo kohta ovat suun mukaisia.

Koristekasviosastolla rulaa kanna. Sain naapurista laatikollisen mukuloita ja niitä olikin yllättäviä määriä, osa lähti suvulle hoitoon. Kattelepa TÄSTÄ, millainen kasvannainen on kanna! Olen aina pitänyt sitä vaikeana kasvina. Katsomma nyt...Odotan jännityksellä ja heittelen lannoitusta vähän niinkuin mututuntumalla. Mutta niinhän minä teen melkein kaikkien kasviksien kanssa.

Maustemaassa ei tällä hetkellä ole kuin kituva timjami, talvehtinut rakuuna, muutamia puskia kiinanruoho- ja tavallista ruohosipulia, sipulia, HELVETILLISET saksankirveli ja lipstikka, sekä kaikki paikat täyttävä minttu. Minttutee onkin ollut kova sana. Ja helppotekoinen. Helposti myös kovaa teetä.

Vettä joutuu kantamaan niin, että tuo miespuolinen lupasi viritellä puutarhaletkuverkoston. Hyppysellä ei paljon kannuja kanniskella kannoille eikä kannoillekaan. Vietävän vietävä, tietenkin puutarhakauden aloitus persielleen. Mutta eiköhän tämä tästä taas kirkastu.