Ruukkupuutarha, tuo unelmain toteutin!

Minulla on siis kurpitsantaimia saavissa. Kyllä, ihan sen ison, palluraisen ja oranssin kurpitsan. On sekä itse kasvatettua ja ostokurpitsaa. Laitoin saavinpohjaan olkia salaojaksi ja tulevaksi kompostiksi ja päälle multakerros, rrrrrunsaasti luonnonlannotetta ja päälle reipas kerros multaa. Taimet istumaan siihen päällimultaan. Hienolta näytti jo heti alkuun. Nyt lehdet ovat pienen raparperin lehden kokoisia ja ensimmäiset kukkanuput on havaittavissa! Jee! Samoin kuin kesäkurpitsassakin. Sielläkin kumottavat keltaiset, pienet kukkanuppuset varrentyngässä. Eli odottelen kukinnan alkamista, koht'sillään tuleekin sitten pikkuisia kesäkurpitsoja, joita on kiva friteerata.

Tomaatit muuttivat nekin asuinpaikkansa penkistä saaviin ja pariin ämpäriin. Chiliä ei tänä vuonna olekaan kuin yksi ja pahaa pelkään, että se onkin paprika. Pikkiriikkiset taimet eivät taida ehtiä tänä kesänä satoa tuottamaan. Ne chilit. Tomaateissa on jo muutama pikkuinen raakile ja kaikki tomaatit kukkivat kauniisti! Kohta tulee tomattisatoakin. Mainiota. Auringonkukka on pykännyt kivan nupunalun. Tuossa se hutjuu rappusilla, köytettynä kiinni tukikaiteeseen. Se koko rehu. Herne- ja papupenkissä on härkäpavun kukintaa. Nehän siis sijaitsevat parvekeruukuissa. Kiitos hänelle, joka nakkasi pois hyvät ruukut! Pinaatti-korianteriruukku on kasvun iloisessa alussa ja samoin salaattipenkkini. Mangoldia taidan saada vain taimen tai kaksi. Että aina joku menee ns. vituiksi. Eli ei mene niinkuin Strömsössä. Tai Römpsässä, kuten eräs herra asian ilmineeraa.

Ja nyt iloisena vedenkantoon, sillä ilmassa on selkeä porotuksen tuntu, varjossakin 23 astetta. Varmaankin loppukesästä sitä muistuttaa jo gorillaa, kun kädet ovat venyneet polvien alapuolelle. Kynnenleikkuulta säästyy, kun ojentaa sormet asvaltilla kävellessä.

Hiljalleen kasvit alkavat asettua.

Erilaisissa paikoissa vaelleet taimiruukut alkavat asettua paikoilleen. Osasta taimet on laitettu ihan penkkiin, osassa ne saavat asua hamaan maailman tappiin. Tai ainakin siihen asti, kunnes joutuvat kompostiin.

Papua on reilusti. Hernettä myös. Ne kasvavat yhdessä muutamassa parvekeruukussa. Parvekeruukut tuntuivat olevan kuin tehdyt hernepapuviljelmälle. Yrttitarhani sai somisteekseen selleriä, anista ja kesäkurpitsaa, sekä yllättäen papuja. Persiljaa tulee rutkasti. Basilikan kanssa en tule toimeen. Se vaan ei kasva! Enkä tiedä mikä on syy. Tuntuu, että kun minä otan basilikan siemenet hyppysiini ja kylvän ne ruukkuun, niin ne eivät selviä edes siitä ilmalennosta.

Tässä on nyt ilmassa ankaran odottelun aikaa. Amppelimansikka on varmaan eka, joka tuottaa satoa. Kurpitsatynnyrin sisikunnan loihtiintumista saa odotella myöhäiseen syksyyn, kesäkurpitsan vähän vähempi. Toivottavasti, kun koskaan ei tiedä! Puutarhaajan elo on epävarmaa, kuten muidenkin maanilveilijöiden.

Kesäpäivän riemuja

Todella riemuja. Yrttitarhani alkaa pikkuhiljaa hissukseen valmistua. Enää muutamia taimia, niin voi jo sanoa, että melekosen valamista. Salviaa syöksin siihen oikein kaksin kappalein, samoin rosmariinia, kun ensimmäinen taimi oli jotenkin huterahko. Tomaatintaimia onkin yllättävän paljon. Peräti kuusi kappaletta ja ne menevät saavi-ämpäriviljelyyn. Samoin muutama kurpitsa. Iso. Kesäkurpitsoitakin on erinäisiä.

Kuvassa on minttua, rakuunaa, oreganoa, timjamia, salviaa, ruohosipulia, rosmariinia ja persiljaa. Joskohan näillä pärjäisi!

Suureen kukkiruukkuun työnsin minitomaattia kasvamaan. Kokoluokka ruukulla jätti. Orvokit olivat siinä jo ennestään. Saavat ollakin, lisäksi hautasin siihen myös basilikan siemeniä.

Ämpäreittäin

Ahaa -elämyksellinen viikonpäivä. Verensokeri sen verran korkealla, että ampiaiset hätyyttävät. Joten siistiä sisätyötä hetkonen ja sen jälkeen ämpäreitä haalimaan. Tomaatintaimet ämpäreihin ja saaviin, ja vot! Kohta on kasvu parahultaisimmillaan. Tuttujen saamien kokemusten innoittamana laitan tomskut nyt ämpäriin.

Tänään on tulossa grillausseuraa, joten pari soosia teen tekeytymään. Hottentottia ja vähemmän hottia!