Villisti pihalla

Nyt on pompsahtanut esiin villivihannesten poiminta. Joko kuivuriin, pakkaseen tai sitten ihan suoraan lautaselle, kattilaan ja pannuun. Alkaa olla varastot melko täynnä.

Takiainen osoittautui herkuksi. Nyt alkaa paikoitellen olemaan myös jättipalsamia sen verran suurina yksilöinä, että taidan tehdä pienen koekäytön. Ilman kypsennystä en hirviä niitä vielä maistella. Voikukat ovat osittain syödyt, uppopaistelin niiden kukkia häpeällisesti dippaamalla tempurataikinaan. Tai noh, eihän toi ihan mitään varsinaista ollut, mutta muunnelmia teemasta. Eli vähän jotain jauhoa, mielellään gluteenitonta, vettä, suolaa ja kananmuna. Sotkottimella sekaisin ja kukkanen dipaten sinne sekä hulautetaan kuumaan öljyyn. Hyviä kuumana. Muista vaan liottaa mykeröitä hetki, että saat ne pikkuinniäiset pois sieltä asumasta. Proteiinilisästähän sekin käy.

Vielä ehtii ennen juhannusta etsimään montaakin kasvia, ja mitä isommaksi kasvavat, niin sen pienempi verso siitä käytetään. Tänään on kuusenkerkkien vuoro joutua pataan. Keitellessä olisi hyvä olla teräs- tai alumiinikattila. Ettei dementia-aineet sula kattilasta evääseen.

Koppa kouraan ja metsänpohjia tutkimaan.

Mansikoita, rakas Watson.

Kävin puutarhamyymälässä. Mukaan tuli ihan väkisin liljansipuleita, mansikantaimia, muutama kesäkurpitsa varmuuden vuoksi ja lannoitetta.

Ja into jäi sinne puutarhamyymälään. Nyt ei sitten vaan jaksa. Mutta huomenissa. Teen sen mansikkamaan ja perustan kurpitsapenkin. Annan kananapaskaa raparperille. Huomenna. Huomenna on aina hyvä päivä.

...paahdetta.

Tietty. Ensin sataa ja sitten paistaa.

Meillä kukoistavat kuitenkin pikku kasvit. Jopa muutamat paikalleen kylvetyt ovat jo nostaneet päätänsä. Pavut ja auringonkukat ensimmäisinä. Pitänee vielä perehtyä kesäkurpitsan ja sen isomman kylvöön. Ja kylvää tuonne alamaailmaamme lisää harjaneilikkaa. Se kun on niin mukavan kirjava kasvi. Tulee lapsuus siitä mieleen. Samoin ruiskaunokista. Tosin sitä enää harvoin näkee siellä, missä sitä ennen näki. Ruispellolla.

Hara on hukassa ja jäykkä selkäni on kuin tulessa, kun yritän köykkiä rikkaruohostoa vähistä penkeistä. Mutta ennen loppuu koiralta kusi, kuin akalta konstit. Harjanvarteen vaan poikkipiena, kyllä se silläkin lähtee. Vähäiset rikkaruohot. Yritän olla ahkera, etteivät pääse riehaantumaan.

Jyrsijät, perkeleet.

Ensialkuun on todettava, että olen menettänyt viidenneksen lukijoistani. Kiitos ja anteeksi. YÄÄÄÄÄÄ....

Toisekseen, rotan- ja hiirenloukkuja viritellään. Hyvä, ettei napsahtanut äsken peukaloon. Omaan.
Ovat jyrsijät syöneet papujen ja auringonkukkien alut ihan tykkänään. Taidan sittenkin muovittaa ne. Siis ne idätysastiat. En hiiriä yms. Tai jos saan hengiltä, voisihan tolkuttoman elukan valaa vaikka akryyliin. Ilskottava ajatus on se. Siinä viaton eläinparka mätänisi hissukseen siinä akryylikappaleen sisikunnassa, ihan näkösällä. Ei kiitosta vaan. Ei.

Teimme myös uuden kasvilavan. Löytyi orpo lavakaulus. Se levitettiin nurtsille. Pohjalle paksusti sanomalehteä, että saadaan syksymmällä penkistä uutisia. Päälle multaa, ensin savista peltomultaa, sen päälle kompostoitunutta kompostimultaa ja pintasilaus tehdään kaupanmullalla. Sitten vaan joskus kurpitsaa siihen, kesäsellaista, ja eikun syömään. Aikanaan.

Nyt pitää mennä istutukset kastelemaan. Tosin istutuksen jälkeisessä kastelussa piti asentaa sipulit uudelleen takaisin penkkiin, kun kelluivat iloisesti veden pinnalla. Olisi kannattanut kastella se multa ekana. Mutta olisi ollut turhan helppo nakki semmoinen.

Vodaa!

Eilen menin otsa maassa ja survoin multiin sipulia ja yrttejä. Kastelin mitättömässä kasvihuoneentekeleessä olevat siemennykset ja järjestelimme pihamaalle soveliaan kasteluolosuhteet. Eli punkesimme vesitynnyrit rännien alle. Kohta on vettä vaikka lehmät jois. Vielä on tähteellä vanha kaivomme, johon survotaan vesiautomaatin letku, että saadaan alapihan kasvannaiset kasteltua.
Kahdeksan vuotta alatontilla viihtynyt multakasa pitää vielä siirtää eli levitellä jonnekin. Että saadaan lisää multaa.

Eilinen kastelusessio päättyi nauruntyrskeeseen, kun sipulit pulpahtelivat kastellessa mullan pinnalle. Olisi pitänyt kastella multa ensin perusteellisesti ja sitten vasta tunkea sipulit pinnan alle. Nyt jouduin laittamaan kymmenkunta uudelleen.

Onneksi luonto kastelee tänään, niin ei tarvitse itse kastella. Teen vaan tinktuuroita vihellellen Suvivirttä. Muutama kasvi puuttuu vielä, että kokoelma olisi valmis. Alkon typykkä katseli jonniin verran pitkään, kun hain kolme litraa votkaa...Vitsailin, että äitienpäivä tulee, pitää varautua.

Esi-idätyksen esikatselua esikoille.

Jees, saahan nähdä, miten tämän ajastuksen nyt käy. Meneekö sinne päinkään vain pelkästään päin helvettiä. Pitäisi putkahtaa ilmoille torstaina 10.5.12. Jos, niin hyvä ja jos ei, niin sitten ei hyvä heilu.

Tässä viikon 19 mittaan on tehty lähes oikeita puutarhaan liittyviä töitä. Mm. kaivettu muovisen kasvihuoneenkäppyrän muovi jostain kellarin lattiatasosta. Sinne viriteltiin kasvannaisia, sekä kesäkukkamallia että vihannesjohannesviritelmää. Pinaattia ja krassia, pavunituakin. Esikasvatusta, nääs.

Enemmän, kuin näitä kasveja, olisi kiva saada pieneliöstöä tontille. Jotain niinkuin hyötyeläintä. Kaneista en pidä, paitsi uunipannussa. Karkaavat vielä ja sitten meillä on pupuongelma. Ja aivan varmasti myös varsijousi. Sillä minä en diggaa villiintyvistä lemmikkieliöistä. Mirriltä nirri pois, jos ottaa perheestä ritolat. Koiraeläimetkin saisivat pötkiä lähimmän koiratalon hoteisiin, eikä jäädä metsiin toikkaroimaan. Tässä taannoin paikkaseudullamme viipotteli villiintynyt, ja kas, Tallinnasta ns. pelastettu koiraparka, jonka paikka olisi ollut aivan jossain muualla, kuin tässä lähiympäristössä. Perkele. Vaikka olenkin hellämielinen mummeli, niin kulkuelikoita en siedä. Olisin varmaan raamatunaikoina ollut heinäsirkkavitsauksen pahin viholainen. Hutkinut varpuluudalla hengiltä koko populan.

Mutta suureksi ihmeekseni raparperi, luumupuunraaskut ja sipulikasvit ovat hengissä. Ja vielä suuremmaksi äimistyksekseni on vihanneslaatikosta änkeämässä saksankirveliä ja lipstikkaa. Siitä olen iloinen, että muutama muu maustekasvikin pilkistää mullan alta. Kuten timjami, jota viime vuonna kylvin, mintunperkelettä ei saa hengiltä millään, persiljaa nousee toiseenkin lootaan ja hitunen ruohosipuliakin näyttää änkeytyvän kevätahavan hyvältäväksi.

Vettä kaipaavat puut ja maa. Sekä minä. Siitospölyä on aivan liiankin kanssa ilmoilla, enkä jaksaisi enää niistää kaiken aikaa. Pykii jo nahka nenänpielistä. Ja räkä valuu virtanaan, makoili tai istui, aivastuttaa ja silmät ovat kuin Närpiöläisellä tomaattikauppiaalla.

Kiva sentään, kun on kevät. Kaikille ÄIDEILLE HYVÄÄ ÄITENPÄIVÄÄ.