Muutakaan tekemistä...

Olen viettänyt aikaani "puutarhassa" seuraten, kuinka kaikki kasvaa. Jopa uitetut siemenet ovat kasvaneet, taisi tulla laitettua pinaattia ja kurpitsaa siihen uimaridynoon.

Enivei, piti taas kylvää maustekasveja, niin meni mäkimeiramia ja timjamia. Sekä rakuunaa. Sinne vain, maahan. Nyt taas odotellaan.

Aurinkoa, kuokka ja kahvinpapuja.

Oloni on surkea. Taimipopulassa ei ole tapahtunut mitään kummallista, mutta oma oloni on lentsuinen ja vähän höynähtänyt. Joko minulla on silmissä vikaa, tai sitten jonkun kasvin siemenhöytyvät todellakin purjehtivat vastatuuleen.

Teimme yllätyshyökkäyksen taimimyymälään. Silmu Virkkalassa palvelee aina yhtä pieteetillä ostosreissulla olevaa keski-ikäistä pariskuntaa. Mukaan joutui kaikensorttisia kasviksia. Kahtelen mitä tästä seuraa. Teimme kylvötöitäkin ns. alapihalla. Tuskin monikaan niistä siemennyksistä kilvoittelee kukintaikään, mutta kylvetty on. Perkules! Ja pottitaimet alkavat olla istutusta vailla.

Eilen hokasin, ettei ole mikään turvassa. Seinän viereen asettelemani dynot (suurkeittiöpakkaukset, joihin olen kylvänyt) olivat kastuneet. Matalin jo aivan uimasilleen. Sitä piti valuttaa, etteivät siemenet huku. Ja eilisen sateessa hillumisen jälkeen heräsin tänään rahisevana ja kuumeisena. Tietenkin viikon ainut aurinkoinen päivä.

Kahvinpapuja löytyi kaapin periltä. Parasta ennen päiväyskin on mennyt umpeen jo muutama tovi takaviistoon. Joten käytän ne askarteluun. Eläköön mielikuvitus!

En ole uskaltautunut ulos...

Viime yönä oli hallaa. Hemmetti. Minä tietekin unohdin taas kateharson. Se on paketissa, ja tokkopa sitä pakettia avataan ennen ensi kevättä. Luulen ma. On varmaan jossain välissä mentävä vaan silmät kiinni tuonne "taimistoon" ja laskettava kuolleet. Toivottavasti kuolleita ei ole. Tuo lampi tuossa ihan lähellä auttaa useimmiten sillä viisiin, ettei halla kovasti meitä ahdista. Toisinaan kyllä. Ainakin ajatuksellisesti.

Kurpitsantaimet ovat edelleen kaupassa, sillä eläke saapuu juhlistamaan likviditeettiäni vasta ensi viikolla. Toivottavasti niitä silloin vielä on. Mutta nyt lienee korkea aika perehtyä Korpikangas Siemen frö - ja Excotic Gardens -valikoimiin. Katalookia vaan pöytään, josko niistä vielä jotain löytyisi!

Raportti taimieni seasta myöhemmin päivällä.
Niin, ja tämä blogi sisältää "kaupallisia tiedotteita" mutta maltillisesti.

Siellä voivat hyvin taimet. Vähän on pari tomaatintainta hassun näköisiä, mutta tomaatti on siitä ihmeellinen, että sehän kasvaa alkuun päästyään vaikka ikkunasta sisään. Tästä hyvästä katson ansainneeni vartin päikkärit.

Kaikki hyvin. Ainakin tukka.

Reippaat pikkutaimet ovat reippaita, ruukuttamaankin pitäisi päästä, jahka tässä siivouksen tuoksinasta pääsee.
Hontelo aurinkonkukkakin voi hyvin. En ole sitä mihinkään siirtänyt rappuselta, kun näyttää siinä voivan.

Herne- ja papuosastokin voi paremmin, lienee hiirulainen juossut ääreen. Siemeniä ajattelin vielä laitella tuonne maahan, kunhan saan kärrärin kärräilemään minulle kasoittain multaa, joita voi jotenkin nimittää penkiksi! Traktorimies meinasi pölliä minulta pöllin, muttei ehtinyt, kun ehdin hätiin. Onneksi oli viimetalvinen aurasetä. Eikä joku outo hyypiö.

Noh, menen lannokevettä teeskentelemään. Isompia nokkosia saaviin. Ja kerron vielä tässä senkin, että luumupuussani oli YKSI kukkanen! Viime vuonna ei sitäkään. Luumupuukin on aika nuori. Tosiaan.

En minä sitä vettä näin paljon pyytänyt...

Ja taivaan akkunat aukenivat ja satoi neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. No, en minä nyt ihan vielä epätoivoon vajoa, vaikka vettä tuleekin. Korvasienisadolle tämä tekee erinomaisen hyvää. Mutta muutamalle ruukulle ei. Täytyy pikaisesti siirtää taimet johonkin toisenmalliseen ruukkuun. Ja "kasvihuoneeseen" turvaan lisävettymiseltä.

Sitähän tämä "viljelijän" elämänkierto on, että sataa ja paistaa. Aina on pidettävä silmällä, että hukkuvatko vai kärähtävätkö kasvikset. Toistaiseksi näyttää ihan hyvältä. Selleritkin vaikuttavat oikein lupaavilta.

Täytyy vielä käydä äkkiä kurpitsansiementä kaupalta. Joku koristekurpitsa on nyt paikallaan, että se vähän tasoittaisi kasvaessaan ravinnepitoisuuksia. Toisaalle kylvetään hernettä ja papua, samasta syystä. Saadaan sinne vähän enemmän typpeä. Kohta onkin biomatto valmis ja voidaan alkaa suunnittelemaan jotain järjellistäkin tuonne "puutarhaan". Ensimmäinen järjellinen asia on kyllä aita. Ettei tienhoitajan helvetinkone tule ja syö meidän pihaltamme puskia, pensaita ja muuta sellaista. Kuten toissavuonna. Kelamurskain kävi murskailemassa pari metriä meidänkin pihaamme. Huuto kuului varmaan Helsinkiin asti ja viskaalit saivat puheluita, jotka eivät liene olleet kovin miellyttäviä. Minä olen pahimmillani -hmmmm- kammottava.

Kun vielä jostain löytäisin yrttiruukkuni. Veikkaan kyllä, että ruukku on jäänyt erään sukulaisen siirtolapuutarhamökille, kun sitä lainasin sinne. Mökki on myyty ja nyt on huono mennä sitä sieltä hinkumaan.

Varjoja patariisissä.

Ei paista aurinko risukasaan, eikä oikein muuallekaan. Onneksi sentään on luvattu säiden lämpenevän. Toivottavasti kohtuullisesti. Kesästä saisi luvan tulla oikea kesä ilman helvetillisiä helteitä. Aurikonkukka on ottanut siis aurinkoa. Ja tässä hän poseeraa tyylikkäästi Lundian hyllytuen ja vanhan, 50-luvun, Hesarin välissä. Hesari haisi niin naftaliinille (koimyrkky, ei polttoaine. Polttoainetta sanotaan naftaksi), että joutui tuulettumaan rappusille. Näkyy taustalla myös pölyyntynyt sademittarin mittalasi, ei ole juurikaan käyttöä ollut.

 

Huomatkaa, varsi on saanut väriä!

Eilen oli "vanhan kansan virallinen herneenkylvöpäivä". Minä puolestani kiroilin kotihiirulaisiamme herneenversojen syömisestä. Laitoin hernettä ja papua jo aikoja sitten kasvamaan. Ja joitain muitakin rehuja. Yhden basilikankasvatusalustan olen onnistunut kylvettämään aika huolella, samoin "jonkin" koristekasvin. Koristekukkaset pitänee mennä laittamaan kuivempaan multaan, etteivät huku aivan tykkänään. Sen siitä saa, kun pintamulta on kuivaa, eikä vaivaudu tökkäämään sormeaan sinne mullan sekaan. Paras kosteusmittari. Tänään on niin tylsän harmaa päivä, että taidan vetää lonkkaa suurempien saavutusten välttämiseksi. Pieniä liikkeitä, varovaista puuhailua sekä erittäin vähäistä kahvinnautintaa. Ettei iske kofeiinitärinä kesken ruukutuksen.

Ken söi herneenversoja!

Tässä ohitse kulkeissain havainnoin tihruisilla simmuillani, että joku penteleen puutarhuri on kaivellut papuhernesäiliöissäni. Juu, siis pari vanhaa parvekeruukkua pyhitin pavuille ja herneille. Niisä on monttuja. Pieniä, sieviä montunpoikasia. Hiirenpirulaiset ovat löytäneet ruukut. Nyt puuttuu vain kissa. Bastet-patsaasta ei juuri ole hyötyä, vaan ilmielävä kissimirri olisi nyt kuutvarttia. Kunnioituksesta toista osapuolta kohtaan, en sellaista juuri nyt voi alkaa halajamaan tähän tölliin. Paska juttu. Sinänsä. Toisaalta hyvä, minulla olisi varmaan karsea eläintarha, jos asuisin hellämielisemmän yksilön kanssa (=enemmän vedätettävissä olevan).

Mutta silti ottaa aivoon, että joku käy napsimassa versot parempiin suihin. Verkkoa ajattelin viritellä tuohon päälle, hyttyssellaista. Ai joo, Hontelolle Auringonkukalle kuuluu hyvää. Varsikin on saanut vähän väriä. Laitan tänne kuvia, jahka ennätän niitä ottelemaan. Zuhai! Nyt paanalle, että ehtii ennen mummuja kirkolle. Tai mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa. Juonpa kupposen kahvia ensteks.

Jäitä poltellessa

Oikein mikään ei kasva tai idä tai mitään. Tämä on sitä aikaa, kun suurin osa hommista on odottelua ja rikkaruohojen nyppimistä. Mutta nyt, kun tuolla tulee vettä, niin kohta on kiire. Puutarha ei koskaan ole valmis. Eli hommiin vaan. Rapistelin jo aamusta noita kylvettäviä. Jos saisi vaikka jotain jännnää näytille. Koristekukat on hyvässä mallissa, enää hyötykasvillisuuus kondikseen.

Kärsivällisyydestä

Tässä vaiheessa, kun aamulla on pudottu raput alas ja vielä alemmas, hoiputtu kellarin ovesta ulos ja kohden laajoja viljelysmaita, niin ensimmäinen ajatus ei ole kärsivällisyys. Lähinnä kärsimys. Ja vatsanpohjassa hutjuva pelko, että kaikki kasvannaiset ovat paleltuneet ja roikkuvat ruukuissaan kuin pahaiset narunpätkät. Näin ei onnekseni ollut. Virkeä viherpiippasmeri viittilöi leppeässä aamuilmassa ja minä viittilöin itseni aamupalalle.

Aamupalaa mussuttaessani haaveilin jo tilanteesta, että voin käydä herne- ja papupenkissä taittelemassa itselleni aamupalaksi liskoja ja palkoja, kiehauttaa ne vähässä vedessä, höystää voilla ja pistellä parempiin suihin. Aijai. Siihen varmaan on vielä aikaa. Samoin kuin oman maan paprikasatoon. Saati mihinkään muuhunkaan. Yrttejä sentään jo löytyy. Niitä selvisikin hengissä erinäisiä. Lipstikka saisi kasvaa vähän suuremmaksi, niin saisi lipstikkasoppaa! NAM.

Mutta enemmittä haaveiluitta, kitkinurakka odottaa. Tuolla on nokkosta ja vuohenputkea ihan kiitettävästi. Että ei kun pakkaseen.

Rankka huomio.

Unodin laittaa muovihuoneen säppiin ja hallaharson oikeaan paikkaa. No, huomenna on päivä uus. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ehkäpä joskus minäkin opin kärsivällisyyttä. Tai edes jotain. Öytä.

Kastelulaitostuminen

Eilen värkkäillessäni purnukkameressä, totesin, että sade ei ole anniskellut meille antejaan. Ahdistakaan ei ole tietoa, sillä katiskoita ei ole koettu veteenpudotuksen perästä. Sadevesi tynnöri oli melkein tyhjä. Noh, kylvämämme auringonkukkameri saattaa muuttua multamereksi, jollei asialle tee jotain. Joten. Eilen kiskoi avioliiton kautta saatu lisäosani puutarhaletkun letkeän tuonne talon tuolle puolen. Minä toimin hananvartijana, ettei koko kellari lainehdi. Tuolla hanalla on ajoittain taipumusta pomppia pois päältä. Auringonkukkakylvös saatiin märjäksi. Kellaria ei. Luojan lykky.

Päivällä sain kantaa pari kannua vettä, että pystyin kostuttamaan koululaiset. Jakelin vodaa kyllä maltillisesti ihan saunakuupalla, ettei lainehdi rehu ruukusta tiehensä. Kastelukannun sihtihän tunnetusti ei ole siellä missä pitäisi. Ja meillä on sentään kolme kastelukannua. Yksi rikkinäinen sihti. Missähän muut ovat?
Veljmieheni kanssa ihailin tänään vesiautomaatiksi kutsuttua apparaattosta, jolla saisi tuon alapihan kastelun toimitettua kivuttomammin. Uppopumppua ei uskalla sulloa enää tuonne vanhan vesikaivon uumeniin, se jää torveen kiinni ylösnostovaiheessa. Kait sen saisi sitten jollain opilla pois, mutta liikaa vaivaa. Eli jokin konsti on kekattava. Vanha vesikaivo on klassisesti alapihalla, talon&vanhojen paskakaivojen alapuolella, joten vesi sopii kivasti kasteluun...Porakaivo sentään tuottaa juomakelvollista hörpittävää ja vesi ei kyllä lopu!

Jahans. Taitaa olla aika mennä tökkäämään pavut & herneet likoon, että saa sitten kivoja köynnöksiä jonnekin. Ainakin noin niinkuin muutamaan vanhaan parvekeruukkuun. Sekä satunnaisesti sinne ja tänne. Suojaisammista paikoista voi sitten keräillä sadon talteen. Ja pistellä hyvällä halulla poskeensa!
Tuostapa tuli mieleeni, että täytyypä mennä ronkkimaan purkkeja, ruukkuja ja muuta sälää. Eilen kyllä totesin, että minulla on massiviisemmankin viljelmän tarpeisiin ihan hauskasti ruukkuja...

Ruukuttaminen on saatanasta.

En tiedä kyllästyttävämpää hommoo, kuin pikkuisten kukanrääpäleiden ruukuttaminen. Siis kouliminen. Koulutettu on nyt basilikaa, papuja ja selleriä. Ja huomattu, että jumakekka, eivät mahdu siihen jättimuovihuoneeseen. Pavut olivat onnistuneet jotenkin mätänemään ja puolet kasvoi, mutta toinen puoli ei. Tietenkin varmaan borlotit jäivät huonommalle hapelle. Auringonkukanversojakin löytyi papujen keskuudesta, hups. Tässä pari kuvaa:
 


Papu-&sellerikoulu


On kyllä sanottava, että välillä koin tuskia ja hermojen menetystä. Hermot meinasivat mennä siinä vaiheessa ensimmäisen kerran, kun löysin pikkusamettikukan siemenet kirjahyllystä. Niiden piti olla jo! Hemmetti. No, laitetaan kasvamaan!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nakkisormikuva on tahallisesti otettu oikein tuhdisti pöydänreunaa vasten taivuttaen, että sormeni näyttäisivät vieläkin paksummilta, kuin ne ovatkaan. Ja tunnetusti kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa!

Jonkun nakkisormet mullan vallassa.

Tämä kuvien lisääminen onkin varsin mielenkiintoista puuhaa....! Menen pelmuamaan multapussukoihin ja yritän saada miljaardi pikkusammariakin kasvun huumaan. Ja sen jälkeen kauppaan. Jos jotain evästä...edes. Viljelmistään kun ei koskaan voi olla varma.

Paikoillanne, valmiit....

Eikä läheskään valmiit. Tänään ajattelin harrastaa mahdottoman kylvös- ja idätysastiamereni setvintää. Siellä on jo papuja ja vaikka mitä pikkutaimella. Pavut voi näämmäs tällätä komeesti jo kasvualustaan ja muut purkittaa. Salaatinkylvön aika näyttäisi tulevan väkisin. Samaan laatikkoon menee pinaattia. Ettei pääse totuus unohtumaan. Multa loppunee kesken ja todennäköisesti tuota lannokettakaan ei ole, jos on ollenkaan missään jämiä. Rhodo lannoitetta on sen sijaan kaksi purkkia.

Ei auta. Niin hyvin koulittuja nuo pirskaleen idut eivät vielä ole, että menisivät purkkiin ilman aikojaan. Joten hommiin!

Äitienpäivää!

Aurinko räkittää kirkkaalta taivaalta, ja lähempi tarkastelu osoitti, että suurin osa kylvöksistäni on itänyt ja pavut varsinkin varsia tekevät kiivaaseen tahtiin. Mikään ei ole muovissa paleltunut! Ihme. Ehkä se kyntteli auttoi.

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE!

Kasvannaishuoneessa vilkkuu, yön ainoa tuplavalopilkku.

Tässä havainnekuva muovikassihuoneesta, kyntteleineen. Valitan kuvan tasoa, herkimmät katselijat saattavat joutua tilaamaan terapiaa vielä näin äireenpäiväin alla. Valivali.

Siellä ne lyhtykynttelit kumottavat alimmaisina. En ole käynyt nyt katsomassa, en eden vilkaisemassa, että onko koko tuotantolaitos sulanut kasaksi muovia ja metallia. Tai no, kyllähän sen tietäsi, että onko. Sen verran on likillä puuvarantoamme, että olisi saattanut paikalla käydä vaikka VPK. Ehken jopa enempikin palo- ja muuta kuntaa. Olisi sitten ollut tosi hotteja chilejä(kin).

Hallaa ja haljua fiilistä.

Eilen kiikutin kyntteleitä oikein kaksin kappalein muovikassihuoneistoon. Toinen vetskari pisti hanttiin, kärväytin sormeni ja en ole lainkaan varma, paloivatko hallantorjuntayksiköt aamuun asti ollenkaan. Pikaisesti melko pimeässä tehty huomioni oli, että yksi tomaatintaimi oli vähän pitkällään, kun ei ollut soveliasta kukkakeppiä, vaikka risua on tontti vääränään. Ja nyt en ole vielä uskaltanut vilkaista kuin lämpömittariin. Täytyy toivoa, ettei säätiedotus pitänyt paikkaansa!

Työnnän kuvan jossain vaiheessa tuosta jättimäisestä kynttelilyhdystäni. Ja koska olen surkea kamerankäyttelijä, niin kuvakin on ihan sairaan karmea.

Päivän löytö!

On sellainenkin kukkanen kuin päivännouto. Nytpä ei ole kyseessä semmoinen. Ei edes noutajakoira, eikä varsinkaan NOUTAJA.

Löysin kukkapöydältäni parin ison ruukun välistä chilin. Tai mahdollisesti paprikan. En tiä kumpi on, tuo on jäänyt viimevuoti...eikun toissa vuonna ostetuista henkiin. Satoakin on saatu.

Päivän puutahramiäte.

Näin keväimellä on tämä elo mielenkiintoista. Säätiedotuksesta tulee suurarvonta ja yöt joko ovat tai eivät ole kylmiä. Jotain paleltuu väkisin. Eräillä onnellisilla on kasvihuoneenrääpäle, toisilla minimalistinen muovilla katettu -hmm- "kasvihuone". Eräät ovat timpuroineet rakennusmuovista, rimoista ja sen sellaisesta vaatimattoman kasvipalatsin. Minulla tuo mainittu minimalistinen "kasvihuone". En muista, millä nimityksellä sitä Miesten Tiimarissa myytiin. Sinne olen joka tapauksessa murjonut suuren osan kasvatuksellisesta osastostani. Eräitä idätettäviäkin jopa.

Illalla kun perkasin kukkoahvenia hampaat kalisten, niin mietiskelin tätä joka helvatan kevät heräävää agraaristen vaistoje paljoutta. Omaksi iloksi? Näääh, lähinnä rasitteeksi. Lähdepä reissuun kesällä, ajattelet koko retken ajan, että muistinko kastella tarpeeksi, laitoinko etana-ansan, mihin jätin hanskat ja onkohan tomaatinraakileet maassa kun palataan. Aivoille ehkä muutakin hommoo ajomatkan ajaksi, ainakin siihen asti, kunnes ensimmäinen peltipoliisi vilkuttelee tienposkesta suoraan silmiin...*POF* Puolisokeana kiroat koko puutarhausharrastuksen.

Viime yöksi kiikutin kynttilänpätkän muovihuoneen alatassille. On oiva hallantorjuntakeino. Palaa pössöttää koko yön ja kasvannaiset eivät pääse paleltumaan pilalle. Tomaatti kun on pikkuisen pakkasherkkä. Auringonkukkanenkaan ei ollut ottanut toissaöisestä karaisusta nenäänsä. Ainoastaan yksi lehti lurpattaa ja toinen on poikki, mutta veikkaan niiden olevan kuljetusvammoja.

Sisätiloissa pavut ovat heräilemässä mullan uumenissa. Ehkäpä saan kohtapuoleen niitä ulkotiloihinkin. Lannoitetta pitää vähän ostaa...tai ehkä paljon, riittää sitten ensi tai tuleviin vuosiinkin. Osa pavuista odottelee kylvöä suoraan maahan, samoin herneet. Herne on sen verran nopeakasvuinen, etten sitä taida edeltäkäsin kasvatella. Basilika odottelee koulunpenkkiä ja ulossiirtoa. Osa saa asua tässä köökin akkunalla. Työhuoneen ikkunalle en tuo mitään, koska kastelen suuremmalla todennäköisyydellä läppärin tai tulostimen kuin kasvit. Olen sen verran tohelo.

Koristekukkaosastolla on lähinnä kehäkukkia ja harjaneilikoita, auringonkukkaa sekä joku ihmeellinen sekoitus. Unikkoakin, ruiskaunokkia ja jotain muuta, mitä olen tuonne sipaissut. Sekä suunnitella tietenkin mihinkä kohtiin sitä hautailee etana-ansansa. Olutpurkki, johon jätetään olutta, joka on höystetty Fairylla tai vastaavalla. Kirvoja suhautellaan persaukseen toluliuoksella. Mäntysuopa on oivallinen ja luontoystävällinen sekin. Mutta näitä mietitään sitten, kun on tämä kasvatustaistelu käyty siihen asti, että saadaan nuo esikasvatetut sijoilleen.

Sitä odotellessa kävin parit marketat silmän iloksi. Se vaan on sen sortin kukkanen, että vanhat kukat pitää nyppiä irti, että kukinta jatkuu.

Täytyypä mennä kaivamaan kirjahyllystä muutama puuntarhaamisopus. Heti keittokirjojen jälkeinen kolme metriä on puutarha-, luonto- ja eräkirjaa. Kahvin kanssa on näissä olosuhteissa erinomaista nauttia parit puutarhaoppaat!

Kauhun hetkiä lämpömittarin ääressä

Aamulla totesin, että ei sentään ole ollut mitään järkyttävää pakkasta. Ehkä se on hallan puolella ollut ja nyt jo lämpenemään päin. Pilviharsoa vetelee taas taivaanpeitteeksi, joten ei voi kovin helvetillistä kylmää pitää.
Säätiedotus oli kovin savolaismallinen, saattaa olla, että on sadetta, saattaa olla ettei olekaan, taisitten kyllä.

Varovainen kurkistus kuistin ikkunasta näytti, että pöydälle unhoittamani kukkanen ei ollut kaukaa katsottuna kuin vähän kääntänyt latvaa kaakkoon. Ehkä se on selvinnyt ensimmäisestä koettelemuksestaan.

Ja mitä muuta "puutarhassani" kärsii:
Lisää auringonkukkia, jotka ovat vasta pikkutaimi -asteella, eli ala-asteella.
Kesäkurpitsaa, joitakin kipaleita, ja niiden kanssa on nyt vähän trabelia, että mihin niitäkin tyrkit. Ämpäreihin.
Papuja. On vähän joka sorttia. Borlottipapujakin, oli niin hassu nimi niillä.
Persiljoita.
Selleriä.
Kukkasia. Kehäpäätelmäkukkia.
ja varmaan jotain muutakin, jotka muistan vasta iltapäivästä!

Tästä se lähtee irralleen.

Sain tässä tänään haltuuni auringonkukan. Vähän hontelohkon, mutta haitanneeko tuo.
Kait se siitä komistuu ja voimistuu. Ellen sitä ennen onnistu sille tekemään mitään omituista ja satu sitten heittämään veiviään. No, jääpä kauniit muistot ja kuva, jonka tällään tähän, nyt:

Tässä on siis sankari töötättynä aidassa törröttäviin murhatteihin. Murhateissa oli niin rutkasti ripsiäisiä, ettei niitä voinut ajatella sisätilain somistuskukkasiksi. Piti julmasti hyljätä ne tuohon aidan vierukseen ja köyttää ruukku kiinni, ettei lähde lentoon. Kuivakukkiakin on siinä valmiina, että eivät tunne oloaan yksinäiksiksi. Vaiheet siis jatkuvat, saadaanko ruukun väri muuttamaan auringonkukan yläosastoon. JÄNNÄÄ!